UPS!

Pahus soikoon! Tässä tämän nyt näkee! Olen kyllä niin humanisti ja yhteiskuntatieteilijä, että tekniikka heittää joskus yli tukkarajan. Nimittäin kirjoittaessani lauantaina viikkoblogia, tein sen teknisesti eri tavalla kuin ennen. Olisi pitänyt noudattaa annettuja teknisiä ohjeita, mutta niin kävi, että avasin vahingossa uuden aihealueen. Olen pahoillani, että huomasin vasta nyt, että olin saanut teiltä rakkaat ihmiset; kettutyttö, sateenkaarinainen, Kalle; viestejä. Kiitän niistä kovasti, oli hieno nähdä, että blogiani luetaan. Olen pahoillani, että sinä sateenkaarinainen olet kirjoittanut jo muutaman kerran minun huomaamattani. Toivon, että ymmärrätte sen, että joudun palaamaan perinteiseen tapaan takaisin, sillä alkuperäinen ajatus oli, että kirjoitan päiväkirjatyyppisesti maailman menosta ja menoista.

Vastaan kuitenkin mielelläni kaikkiin yhteydenottoihin, nykäise hihasta kun liikun turuilla ja toreilla.

Viikko 8

Ihanaa! Talviloma!

Maanantaina olin Eläkeliiton paikallisyhdistyksessä osallistumassa vaalipaneeliin. Puhuimme erityisesti eläkeläisten asemasta ja terveydenhuollosta. Eläkeläisten ostovoima on alentunut huomattavasti menneinä vuosina suhteessa palkansaajiin. Jotain on tehtävä, sillä kansaneläkkeen ja pienen työeläkkeen varassa elävät ihmiset ovat tippuneet köyhyyskuiluun monien menneiden toimenpiteiden tuloksena. Siksi eläkeläisten on saatava tuntuva tasokorotus eläkkeisiin. Mutta myös eläkeläisten palkansaajia kireämpi verotus tietyissä tuloluokissa tulee korjata mahdollisimman pian.

Tulevalla hallituskaudella tulisikin päättää laajasta köyhyyspaketista. EU:n köyhyysvertailun mukaan Suomen köyhiä ovat kansaneläkkeen varassa olevat, pitkäaikaistyöttömät, opiskelijat ja pienituloiset lapsiperheet. Jotta näiden ihmisten perusturvaa voitaisiin parantaa, pitäisi parantaa erityisesti heidän ostovoimaansa. Pitkäaikaistyöttömien ansioturvan parantaminen toisi paremman perusturvan. Opiskelijoiden opintotukijärjestelmää tulisi muuttaa siten, että opintolisällä ja asumistuella olisi mahdollisuus lähes täysipainoiseen opiskeluun. Kurjaa on kuitenkin myös pienituloisilla lapsiperheillä, sillä ostovoima ei riitä. Lapsilisien indeksitarkistus ei auta, vaan lapsilisiin on tehtävä tasokorotus. Olen myös miettinyt, miten voitaisiin laskea pienimmissä tuloluokissa olevien perheiden maksamia päivähoitomaksuja. Koska kuntien rahoituspohja on jo nykyisellään niin tiukalla, kunnille pitäisi pystyä korvaamaan syntyneet kulut.

Hups. Tiistai ja keskiviikko menivät vaaleja pakertaessa. Valmisteltavana oli monta asiaa. Ilahduttavinta oli huomata, että joka päivä s-posti oli täynnä kaikenlaista postia. Lieneekö Jobin postia vai mitä, mutta yhdessä postissa oli iso lista vaalikoneosoitteita, missä käydä. Tarjolla oli jos jonkinlaista vaalikonetta ja kyselyä. Olen itse yrittänyt olla maltillinen ja vastata kaikkein keskeisempiin vaalikoneisiin. Taidan olla siis kuudella vaalikoneella mukana.

Torstaina olin Metalliliiton vaalipaneelissa mukana. Siellä oli tuttua porukkaa yleisönä. Mieleeni jäi kysymys, uhkaako ympäristönsuojelun vaatimukset savupiipputeollisuuttamme. Jotenkin on surullista, että ympäristönsuojelu koetaan uhaksi. Minusta se on meidän ja tulevien sukupolvien mahdollisuus nauttia ympäristöperinnöstämme. Eivätkä teollisuuden päästöt ole Suomen suurin ongelma, sillä ympäristönsuojelu tehtailla kelpaisi melkein vientituotteeksi. Siksi suurin hätä meillä on ekologisesta jalanjäljestämme. Me tavalliset ihmiset kulutamme ja haaskaamme aivan liikaa. Ajatelkaa, jos kaikki kiinalaiset ja afrikkalaiset alkaisivat elää samoin. Maapallon lähtölaskenta alkaisi. Toisaalta eikö väärin ole sekin, että vain meillä länsimaisen hyvinvoinnin kansalaisilla on oikeus saastuttaa ja kuluttaa maailmanperintöjämme?

Perjantai jo! Hiihtämään ei pääse vieläkään, mutta yritän heittää kävelykepit viikonlopuksi nurkkaan. Ei muuta kuin treenaan kävelemistä kipeällä jalalla. Vieläkin kortteli kävelyä on maraton, mutta treenataan : ) Nyt olen alkanut samaistua yhä enemmän Martti Ahtisaaren tunteisiin, kun olen liikkunut eri tilaisuuksissa kävellen kuin joku pingviini. Ihmisten sääli ontumista kohtaan tuo lähelle ne tunteet, joita varmasti monet liikuntarajoitteiset kokevat. Ihmisen pitäisi olla kuitenkin arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Minulla on vielä kuitenkin helppoa, sillä ajan kanssa jalkani paranee kuntoon. Asia jäi kaivertamaan niin, että kävin muuten kurkkaamassa valtakunnallista vammaispoliittista ohjelmaa: paljon on vielä tehtävää!

Lauantai meni nopeasti kävelykadulla. Panimme tukiryhmän kanssa ensi kertaa linnunpöntön asemiin. Linnunpönttö symboloi lämminhenkistä välittämistä ja huolehtimista pienemmästään. Siihen kiteytyy oma arvomaailmani symbolisessa muodossa. Meidän pitää varmistaa, että ihmisillä on katto pään päällä ja ruokaa. Laajassa mielessä siis monenlaisista asioista koostuvaa hyvinvointia.

Lauantaina iltapäivällä menin oman ammattiliiton JHL:n vaalipaneeliin Raumalle. Keskustelu liikkui tällä kertaa pitkälti kunta- ja palvelurakenneuudistuksen piirissä. Itse ihmettelin joidenkin näkemysten “realismia”, jonka mukaan tavoiteltavana tulevaisuudessa on työssäkäyntialueiden mukainen kuntajako. En usko, että kovin lyhyellä tähtäimellä Satakunnasta voidaan puhua viiden kunnan maakuntana. Olisiko Satakuntaa edes maakuntana silloin olemassa? Itse kannatan enemmänkin keskitien kulkemista kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Aloitettu suunta on tärkeä, mutta realismia pitää olla. Nyt on aika tarkkailla, mitä kunnat saavat vapaaehtoisella yhteistyöllä aikaan. Muutoksia toki tarvitaan, sillä kuntien rahat eivät jatkossa riitä laajojen palveluiden tarjoamiseen yksin. Silti uudistuksen yhteydessä olisi syytä myös tarkistaa kuntien ja valtion tehtävä- ja vastuujakoa entisestään. Lisäksi valtion on tultava apuun, jotta kuntien on mahdollista tulevaisuudessa selviytyä palvelujen tuottamisesta ja järjestämisestä. Kuntien koko 90-luvun laskeneet valtionosuudet on saatava taas nousuun.

Muuten Rauman paneeli on kovin mielenkiintoinen, sillä puheiden sijasta panelistit näyttivät taitojaan myös käytännössä. Tehtävänä oli koristella täytekakku. Perinteisen tyylin sijasta ajattelin päästä maaliin näin hiihtoloman kunniaksi aivan uusin tuulin. Ihme oli suuri, kun moderni kakkukoristukseni palkittiin parhaana. Ei olisi uskonut, vaikka leipomisesta pidänkin. Mukava oli tulla kuitenkin kotiin päin. Oli kiva olla hyvä … kakunkoristelussa.

Viikko 9

Tyhjä paperi edessäni on kuin lupaus tulevasta. On itsestä kiinni, miten rakentaa siihen sisällön. Siksi ei ole ihan sama, mitä sisältöä rakentaa. Voisin helposti kirjoittaa pari riviä tähän tarkemmin miettimättä. Esimerkiksi niin kuin yksi huumorintajuinen ystäväni kerran teki.

Hän lähetti kortin, johon oli kirjoittanut: “Ajattelin kirjoittaa pari riviä tervehdykseksi, koska pyysit: ________________________________________________________________________________ __________________________________________________________________ _____________”
Kortti jäi ikuisiksi ajoiksi mieleeni, sillä se osoitti, että aikaa voi käyttää ilmaistakseen sellaista, millä ei ole syvempää merkitystä.

Olen monesti ajatellut ja toivonut, että oman ilmaisuni sisältö ei jäisi pariksi tyhjäksi riviksi ihmisten mieliin. Opiskeluaikanani professorimme opetti meidät kaikki filosofian opiskelijat tarkoiksi ajattelun sisällöstä. Höpöjä ei saanut puhua, vaan ajattelu- ja päättelyketjujen piti kestää kriittinen tarkastelu. Olen yrittänyt toteuttaa kerran opittua.

Näin toimiminen ei ole aina niin helppoa esimerkiksi maakuntahallituksessa ja kaupunginvaltuustossa. Maanantaiaamulla maakuntahallituksessa käsiteltiin maakuntakaavaa ja pohdittiin EU:n hankerahoituksen periaatteita. Maanantain valtuuston esityslista taas oli varsin lyhykäinen, mutta keskustelua riitti erityisesti Porin Eurooppa-korttelin kaavasta. Aika ongelma sekin, että keskustaa pitäisi rakentaa tiivisti ja korkealle, mutta silti säilyttää vanhaa. Hankala yhtälö, mikä ei selvinnyt, vaikka useat puhujat kävivät todistelemassa, että juuri näin Porissa tulisi rakentaa. Mietin vain mielessäni, että milloin sitten toteutetaan tiivistä ja korkeaa, milloin suojellaan vanhaa. Olen ollut nyt toista kautta valtuustossa, eikä jälkimmäisestä paljon ole ollut tietoa. Olisi kuitenkin hienoa, että pitäisimme mahdollisuuksien puitteissa vanhasta kiinni -- ei Pori sentään mikään New York ole.
-- --
Mahtava seminaari! Sosialidemokraattinen ympäristöliitto Villiruusu järjesti Porin yliopistokeskuksella seminaarin, jonka aiheena oli “talouskasvu -- ympäristön ehdoilla vai ei?” Puhuin kaupunginvaltuutetun ja maakuntahallituksen jäsenen näkökulmasta, miten päätöksenteossa otetaan ja voidaan ottaa huomioon ympäristönsuojelu. Ilmanlaadusta, vedenlaadusta, melutasosta ja elintarvikkeiden laadusta huolehtiminen on mahdollisuutta välittää ympäristöstä. Silti maankäytön ja rakentamisen suunnittelu kaavoituksen avulla on erityisen avainasemassa päätöksenteossa. Meidän tulisi paljon paremmin syventyä kaavoitukseen vaikuttamiseen ja ennalta suunnitteluun kuin tällä hetkellä tehdään. On surullista, että ekologinen jalanjälki sen kuin kasvaa, jos kaavoitetaan asuntoalueita ilman palveluja ja suuria supermarketteja täysin asutuksen ulkopuolelle. Päätöksenteossa tulisikin kantaa paljon suurempaa huolta jätehuollosta, virkistys- ja vapaa-ajan alueiden suunnittelusta sekä ylläpidosta. Lisäksi kestävän kehityksen huomioiminen kaikessa päätöksenteossa pitäisi olla suunnitelmallista.

Muuten nyt valmisteilla olevassa maakuntakaavassa mitataan, miten poliittiset luottamushenkilöt arvostavat Satakunnan ympäristön ja luonnon suojelua. Kiistoja syntynee erityisesti Natura-alueiden laajuudesta ja lisäämisestä. Minusta tuntuu vieraalta, että juuri ja ainoastaan meidän sukupolvillamme olisi oikeus valjastaa Satakunnan parhaimmat luontopalat omaan käyttöön. Siksi päätöksenteossa pitää huomioida myös tulevien sukupolvien oikeudet nauttia satakunnan parhaista puolista. Kunnallisessa ja maakunnallisessa päätöksenteossa tehokkuuden ja ympäristönsuojelun näkökohdat eivät aina käy yksiin. Tulevaisuudessa satakuntalaisten etu on kuitenkin, että sekä kunnallisessa että maakunnallisessa päätöksenteossa toimitaan yhä paremmin positiivisessa mielessä ”ekotehokkaasti”.

Samoilla linjoilla oli muuten meidän eduskuntaryhmämme puheenjohtaja ja entinen ympäristöministeri Jouni Backman, joka vieraili seminaarissa juhlapuhujana. Backmanin mukaan Suomessa voidaan olla ylpeitä, kuinka ympäristöasiat nykyään hoidetaan. Kauaksi taakse ovat jääneet ajat, jolloin teollisuudessa ei huolehdittu ympäristönsuojelusta. Nykyään Suomi voi olla yhä suuremmassa määrin suunnannäyttäjä kansainvälisessä ympäristöpoliittisessa keskustelussa. Lisäksi teollisuuden käytössä oleva ympäristöteknologia kelpaisi suorastaan vientituotteeksi. Backmanin mukaan suurempi ympäristöpoliittinen uhka onkin Suomen ekologinen jalanjälki, joka on maailman suurimpia. Jalanjäljen pienentämiseksi on tehtävä paljon töitä sekä valtakunnallisella, mutta myös kunnallisella päätöksenteon tasolla. Kunnissa olisi suosittava matalaa yhdyskuntamaista rakentamista, jossa kauppa, työ ja julkiset palvelut olisivat lähellä toisiaan. Tämä edellyttää entistä parempaa yhdyskuntasuunnittelua ja asiantuntemusta kaavoituksessa.

Totean muuten välihuomautuksena, että Jouni Backman on hyvä tyyppi. Arvostan kovasti fiksuja ja asiallisia ihmisiä, jotka eivät pakoile vastuutaan eivätkä välttele vaikeita ratkaisujakaan. Olen tavannut hänet jo vuosia sitten, ja Jouni Backman on aina ollut juuri sellainen.

Muuten Porin yliopistokeskuksen johtaja Martti Sinisalmen oli tarkoitus alustaa positiivisista ympäristöteoista Satakunnassa oman väitöskirjansa pohjalta. Sinisalmen sairastumisen vuoksi Porissa tehtyjä ympäristötekoja esitteli kaupungin suunnittelupäällikkö Harri Peltoniemi. Hän muistutti kuulijoita, että Pori on ollut vuosikymmeniä edelläkävijä ympäristöasioiden hoidossa. Pori on sitoutunut mm. Ahlborgin sopimukseen, mikä velvoittaa kestävään kehitykseen. Paperille laadittiin kaikkia sitova yhteinen toimintasuunnitelma jo vuonna 1993, ja allekirjoittajina olivat monet Euroopan kaupungit. Käytännössä sopimusta toteutetaan niin hankintapolitiikassa, liikenteessä, energian tuotannossa, kuin vesi- ja jätehuollossakin. Siitä huolimatta Porin ekologinen jalanjälki on montaa muuta kaupunkia suurempi. Selitys löytyy siitä, että Pori on poikkeuksellisen pientalovaltainen.
-- --
Keskiviikkona kävin esittäytymässä Porin palveluopiston ja kaupungin “tietoa ja henkilökohtaista ohjausta” -projektin järjestämässä vaalitilaisuudessa maahanmuuttajille. Muutama tuttukin näytti istuvan täydessä salissa. Opetin heille suomea aikuiskoulutuskeskuksessa Porissa 90-luvun loppupuolella. Myöhäisiltapäivällä kävimme tapaamassa tukiryhmäläisten kanssa noormarkkulaisia. Sieltä kiirehdin terveyslautakuntaan, jossa oli tärkeitä kysymyksiä esillä. Erityisesti keskusteltavaa riitti siitä, miten kaupungin työntekijöiden työterveyshuollon kanssa käy jatkossa. Kolme kuntaa on jo halukkaita tulemaan mukaan työterveyshuollon seudulliseen järjestämiseen. Toivon todella, että Porin kaupunginhallitus tulee järkiinsä ja viipymättä päättää liikelaitosmallista. Huhut vellovat koko ajan aivan liikaa yhtiöittämisen ympärillä.
-- --
Eduskuntavaalikierros jatkui torstaina Säkylän torilla. Tunnelma oli yhtä mahtava kuin aina ennenkin. Ainakin toisenlainen kuin iltapäivällä Porin tapahtumissa. Perjantaina oli turha kilpailla Kaukon makkaroiden kanssa Merikarvian torilla, vaikka tuskin kanssani keskustelleet merikarvialaiset pelkän makkaran toivossa tulivatkaan minua tapaamaan. Aika juttu muuten, että Merikarvian kahden omalääkärin järjestelmässä on tasan yhden lääkärin vaje, mikä merkitsee sitä, että toinen puoli kuntalaisia käy Porissa asti lääkärissä. Ei tunnu kovin tasa-arvoiselta merikarvialaisia kohtaan, että kuntalaisista puolet nauttii terveysaseman palveluista lähipalveluina ja toiset joutuvat hakemaan samat palvelut “kaukopalveluina”.

Sykettä riitti myöhään iltaan, sillä viimeinen määränpää oli Ulvila. Parkkeerasimme linnunpöntön marketin eteen ja bongasimme ulvilalaisia. Homma jatkui lauantaina Huittisissa ja Porissa, jossa erityisesti linnunpönttömme herättivät huomiota. Päätimme, että arvomme pöntön hyvään kotipiiriin vaaliviikonlopun lauantai-iltapäivällä -- sen verran tuli innokkaita kyselyjä erityisesti lapsiperheiltä.

KÄÄK!

Globaali hakkerointi on ottanut vallan, kun blogin suojana olevien salasanojen muuttaminenkaan ei tunnu tehoavan. Keinot ovat vähissä. Olen pahoillani, että toistaiseksi joudumme sietämään roskaaiheita valikossa.