VIIKKO 13

Tänään olin puhumassa naispiirin kokouksessa Eurassa, ja puheeseeni liittyvä tiedote tiivistääkin viikon ison asian:

Hallitus leikkaa edelleen ideologisista syistä työvoimapolitiikan voimavaroja

Hallituksen työllisyyden hoidon kestämätön, välinpitämätön ja tehoton linja alkaa näkyä yhä pahentuvana työttömyytenä, minkä hoitamiseen ei edes taantuman aikana haluta varata riittäviä resursseja. Samaan aikaan kuin työttömyys on nopeasti lisääntynyt, yhtä nopeasti ovat vähentyneet myös hallituksen työvoimapolitiikan voimavarat. Tällainen poliittinen linjavalinta tuntuu järjenvastaiselta taloudellisen taantuman aikana. Työttömyyden nopea lisääntyminen ja kansantuotteen merkittävä supistuminen ovat ajamassa meidät tilanteeseen, jota vetää valtiovarainministeriön omankin arvion mukaan jo vertoja 90-luvun alun vaikeaan aikaan.

Tätä taustaa vasten tuntuu oudolta, että vielä joulukuussa hallitus arvioi, että työllisyysmäärärahoja olisi varaa leikata kymmenillä miljoonilla. Näin tehtiin, vaikka Suomi oli ajautunut jo tuolloin taloudelliseen taantumaan ja lomautettujen määrä oli noussut räjähdysmäisesti. Edes kuluneen alkuvuoden lisäbudjeteissa työllisyysmäärärahojen nostolle ei ole riittänyt poliittista tahtoa, vaan voimavarojen lisäys on jäänyt lähes kosmeettiseksi. Myöskään kehysriihessä ei purettu täysimääräisesti joulukuun budjettiriihessä tehtyjä määrärahaleikkauksia. Näin ollen työvoimapolitiikan määrärahoissa on edelleen noin 50 miljoonan euron vajaus tehtyjen leikkausten vuoksi.

Vaikeaa tilannetta pahentaa vielä entisestään valtion tiukka tuottavuusohjelma, minkä tuloksena työvoimahallinnon henkilöstöresurssit eivät ole taantuman tarpeiden edellyttämällä tasolla, vaikka asiakasmäärät ovat kasvaneet 30-50 prosenttia. Vastaanottoajat ovat kiven alla ja nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen ontuu henkilöstöresurssien vähentymisen johdosta. Nuorisotyöttömien määrän kasvu on jo lähes yhtä suurta kuin 90-luvun laman aikaan. Monilla paikkakunnilla nuorten työttömyys on jopa yli kaksinkertaistunut. Myös Satakunnassa nuorten työttömien määrä on lisääntynyt erittäin nopeasti lyhyessä ajassa.

Hallituksen toimettomuus ja välinpitämättömyys näkyy myös tukityöllistämisrahojen loppumisessa. TE-keskuksien käytettävissä olevat tukityöllistymisen määrärahat tulevat jäämään riittämättömiksi koko vuoden tarpeisiin nähden. Esimerkiksi Satakunnassa tukityöllistäminen uhkaa loppua jo ennen kesäkuun alkua. Jotta loppuvuonna tukityöllistäminen olisi mahdollista, pelkästään Satakunnassa tarvitaan 3,5 miljoonaa euroa lisää tukityöllistämiseen.

Hallituksen ideologiset valinnat työllisyyden ja talouden hoidossa tulevat liian kalliiksi, jos työllisyydenhoitoon ei aleta keskittyä aivan uudella tavalla. Tällä menolla edessä häämöttävään pitkäaikaiseen rakenteelliseen työttömyyteen ei ole varaa siksi, että Suomen hallitus ei näe työllisyyden hoidossa muuta kuin kosmeettista elvytystarvetta. Hallituksen into säästää työllisyydenhoidosta ja halu maksattaa kasainvälinen talouskeinottelu työttömien palveluita leikkaamalla on suorastaan edesvastuutonta.

VIIKKO 14

Tällä viikolla puitiin täysistuntosalissa valtiontalouden kehyksiä vuosille 2010-13. Jo tähän mennessä hallitus on tehnyt verotuloja pienentäviä verkonkevennyksiä 3,5 miljardin euron edestä. Näistä veronkevennyksistä jää kuitenkin hyötymättä suuri joukko henkilöitä, joiden ostovoima lisäisi kotimaista kysyntää. Siksi veroelvytyksen sijaan tulisi käyttää menoelvytystä.

Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten aseman parantamiseen käytettävät varat tulisi varata jo kehyksiin. Suorat tulonsiirrot kohdentuvat huomattavasti tehokkaammin kuin veronalennukset. Kuntaverosta tehtävät perusvähennykset olisi kaksinkertaistettava pienituloisimpien eläkeläisten, työttömien, opiskelijoiden ja pienipalkkaisten toimeentulon helpottamiseksi. Näiden henkilöiden jättäminen oman onnensa nojaan juuri nyt, kun onni on maailmassa kääntynyt, on laman ruokkimista, jos mikä.

Työllisyysmäärärahoja leikanneelle hallitukselle työttömyyden nopea nousu tuntui tulevan täytenä yllätyksenä. Vaikka työpaikkoja voidaan menettää 100 000, ei hallitus edes kehyspäätöksessään sitoudu riittävään työvoimapolitiikan määrärahatasoon. Päinvastoin, hallituksen aikeena on edelleen esimerkiksi valtion työvoimatarpeen vähentäminen 10 000 hengellä vuoteen 2011 mennessä.

Tulevaa rahoitusaukkoa ja velkaantumista on varauduttu kattamaan 200 miljoonan euron leikkauksilla. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan mitään tietoa siitä, mitä tällä lausumalla itse asiassa tarkoitetaan. Vaikuttaakin siltä, että hallitus aikoo tuoda leikkauslistansa tuttuun tapaan vaalien jälkeen esiin. Elokuussa näemme sitten, mistä hallitus aikoo leikata. Edellisen laman aikaan menoleikkauksiin siirryttiin parissa vuodessa, nyt näemmä nopeammin.

Kuntien rahoitusasemaa on välttämättä vahvistettava, joten niiden aseman turvaaminen valtionosuuksien 600 miljoonan euron lisäyksellä on sisältynyt jo vuosien 2008 ja 2009 sosialidemokraattisiin vaihtoehtobudjetteihin. Näistä 400 miljoonaa euroa menisi sosiaali- ja terveydenhuollon ja 200 miljoonaa opetustoimen valtionosuuksien lisäämiseen.

Tiukentuneessa taloustilanteessa jo kaksi kolmannesta kunnista on ottanut huhtikuun alkuun mennessä talousarvionsa avaamisen esille. Kuntien verotulojen kehitys on kääntynyt olennaisesti huonompaan suuntaan kuin vielä talousarviota laadittaessa viime syksynä.

Valtaosa kunnista aikoo arvioida muuttuneessa tilanteessa toimintamenonsa uudelleen ja supistaa investointien suunniteltua osuutta. Kuntien lainanoton oletetaan talouskriisin vuoksi kaksinkertaistuvan tänä vuonna. Myös luotto- ja takaustappioita sekä arvonalennuksia osakkeista, osuuksista ja muista arvopapereista kirjataan ennätysmäärä. Kuntien taloustilannetta ja menokehitystä ovat pahentaneet finanssikriisin lisäksi palkkaratkaisut, kustannusten nousu, valtion lisäämät tehtävät ja palvelutasonormit. Silti pahimmat ajat ovat vasta kuitenkin vuosina 2010-13 edessä, sillä tulojen ja menojen välinen kuilu kuntapalveluissa näkyy konkreettisesti vasta vuoden kahden viiveellä. Näinä vuosina maksetaan taantuma-ajan lasku sosiaali- ja terveystoimessa samaan aikaan kuin väestön ikääntyminen tuo omat haasteensa. Silti esimerkiksi valtioneuvoston peruspalveluohjelman mukaan kunnilta vähennetään ensi vuonna edelleen 600 miljoonaa hyvinvointipalveluiden tuottamisesta. Vastuullisilla päätöksentekijöillä on kovat ajat edessä: miten entisestään niukkenevilla resursseilla turvataan jatkuvasti kasvussa olevat kuntapalveluiden tarpeet?

Olisi kuitenkin kohtuutonta olettaa, että kansainvälisen finanssikeinottelun maksajiksi ja siivoajiksi jätettäisiin vain kunnat. Tähän asti valtioneuvoston toimet kuntapalveluiden pelastamiseksi ovat olleet oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä. Kehysriihessä päätetyt yhteisö- ja kiinteistöverojen nostot ja lisäbudjetissa poistettu kela-maksu sekä tarjottu investointi- ja peruskorjaustuki eivät riitä vielä turvaamaan kuntien rahapörssien riittävyyttä. Näidenkin päätösten jälkeen kuntien toimintamenojen ja verotulojen välinen kuilu jää vielä 2 miljardiin euroon, mikä saattaa aiheuttaa 2-3 prosenttiyksikön nousun tuloveroprosentteihin tulevina vuosina. Maan hallitus joutuu ja sen pitääkin vielä tarkastella uudesti syksyllä kuntien rahoituspohjan riittävyyttä lisätalousarviota laatiessaan. Lisäksi kehysriihen päätöksissä on välttämätöntä pysyä siltäkin osalta, että kunnille ei tule osoittaa uusia tehtäviä.

VIIKKO 15

Talouskriisi on heikentänyt kuntien taloustilannetta nopeammin kuin vielä alkuvuodesta oletettiin. Pahimpien aikojen ennustetaan kuitenkin olevan edessä vasta vuosina 2010-13, kun tulojen ja menojen välinen kuilu kuntapalveluissa näkyy konkreettisesti vasta vuoden kahden viiveellä.

Porissakin kuntalaiset luottavat oikeutetusti siihen, että vaaleilla valitut uudet päättäjät pystyvät vastuullisesti priorisoimaan ristiriitaisten odotusten aallokossa konkreettiset muutokset tämän vuoden talousarvioon. Syksyllä edessä on vahvalla yhteistyöllä rakennettu niukkaakin niukempi talousarvio vuodelle 2010.

Edellisen kauden kaupunginhallitus linjasi jo tammikuussa, että varautuminen verotulojen laskuun aloitetaan. Helmikuussa varautumistoimien yleislinjaksi oletettiin aluksi riittävän tiukka budjettikuri ja rekrytointikielto. Lisäksi hallintokunnat velvoitettiin jo etsimään mahdollisia säästökohteita. Verotuloarvioiden tarkentuessa hallintokunnat ovat joutuneet puun ja kuoren välissä esittämään omat säästökohteensa. Ensimmäinen näiden esitysten pohjalta rakennettu varautumissuunnitelma oli kaupunginhallituksen käsittelyssä jo pari viikkoa sitten, jolloin myös valtuustoa informoitiin taloustilanteesta ja varautumissuunnitelmasta. Tulevana maanantaina kaupunginhallituksessa jatketaan jälleen varautumissuunnitelman toimien käsittelyä.

Tämän hetkisten arvioiden mukaan katettavaa on 12 miljoonaa euroa. Valtioneuvoston toimenpiteet tuovat kuntamme kassaan lisää 4 miljoonaa euroa yhteisöverotuottoja ja kela-maksun poisto hyödyttää miljoonalla eurolla. Tämän jälkeenkin on tarvetta varautua vielä 6 miljoonan euron säästöihin, jos oppisopimusrahaston osittaisesta purkamisesta tulee miljoona euroa Porin osuudeksi. Toimitaan niin tai näin, keskeiseksi kysymykseksi jää, säästetäänkö tänä vuonna palveluista ja/vai investoinneista.

Politiikalla on nyt tehtävä priorisoinnit sen suhteen, mitä asioita arvotetaan. Hallintokunnilla on jo nyt vaikeuksia pysyä kireissä budjeteissa palveluiden järjestämiseksi, joten reilumpaa olisi kuuden miljoonan säästön osalta arvioida ensin investointiosan hankkeita tarpeiden kiireellisyyden ja työllisyyden edistämisen kannalta. Arvovalintoja tehdessä on kysyttävä, voidaanko tänä vuonna ensisijaisesti säästää aloittamattomien investointien osalta sen sijaan, että kajottaisiin kuntalaisten palveluihin?

Porinkin verokorotuspaineet nousevat entisestään mitä lähemmäs syksyä pääsemme. Ensi vuoden talousarviota rakennettaessa joudutaan varmasti linjaamaan valtuustossa vielä, rahoitetaanko palvelut kahtena seuraavana vielä kurjempana vuotena velkaa lisäämällä vai veroprosenttia määräaikaisesti korottamalla. Omat raaminsa tähän keskusteluun tuovat Pori-Noormarkku-perussopimuksen sisältämät sitoutukset. Näin budjettikeskusteluun pääsevät vauhdissa mukaan myös tulevat porilaiset eli nykyiset noormarkkulaiset päättäjät ja kuntalaiset. Ensi vuodelle valtioneuvoston vero- ja kela-maksuratkaisun lisäksi tulee apuun myös kiinteistöveroprosentin alarajan nostaminen. Se tuo meille miljoonan lisätulon palveluiden rahoittamiseksi. Vaihtoehtoja siis on, mutta politiikan on päätettävä, millä arvopohjalla ratkaisut kuntapalvelujemme säilyttämiseksi tehdään.

Tyylipisteitä tähänastisesta varautumislinjan rakentamisesta vie se, että hallintokuntien luottamushenkilöillä ei ole ollut roolia arvovalintojen tekemisessä sen suhteen, missä tullaan säästämään. Näin ollen on syytä varmistaa, että laajempi poliittinen konsensus kireämmistä nyöreistä voidaan rakentaa nyt sillä, että kaupunginhallitus tuo talousarvioon aiotut muutokset päätettäväksi valtuustoon -- koskivatpa ne sitten palveluista tai/ja investoinneista säästämistä.

VIIKKO 16

Valtioneuvoston EU-selonteko tuotiin eduskunnan käsittelyyn torstaina. Selonteko olikin suorastaan kauan odotettu lahja, sillä Suomen EU-politiikasta ei varsinaisesti ole käyty sellaista laaja-alaista keskustelua, joka keskittyisi olennaisiin unionin suuriin linjauksiin. Useammin unionin toimintaan liitetään pienet kansalliset etuudet, vaikka kyse on myös suurista arvovalinnoista. Hallituksen EU-selonteko on yleislinjaltaan samalla kannalla kuin me sosialidemokraatitkin. Valitettavasti kuitenkin hallituksen EU-selonteosta puuttuu yhä se kauan odotettu selkeä linja, minkä perään oppositiokin on kysellyt.

Hallitus odottaa, että EU jatkaa kulkuaan, mutta epäselväksi jää, mihin me olemme menossa ja miten. Hallituksella ei näytä olevan todellista Eurooppa-poliittista visiota, vaikka ajankohtaisia ja tulevaisuuden haasteita on monia. Suuria linjoja ei ole ajateltu edes sen suhteen, että mietittäisiin, mikä on Euroopan ja EU:n paikka maailmassa. Selonteko on kritiikitön ja idealistinen tynnyri kaikkea sitä kivaa, mitä hallituksen pöydän ääressä istuvat puolueet ajavat. Näin saadaan aikaan selonteko-sekamelska, jossa limitetään suuria ja pieniä tavoitteita.

Sitoumuksia hallituksen selkeästä tulevaisuuden linjasta olisi voinut kirjoittaa suoraan koskien monia asioita, mutta niitä saa etsiä suurenlasilla rivienväleistä. Sen sijaan selonteossa on menty sieltä, missä aita on matalin kertomalla, mitkä ovat tahtotilat, joilla EU:ssa halutaan vaikuttaa. Lisäksi suurin puute eli sosiaalisen Euroopan mainitsematta jättäminen tahtotila-asettelussa kertoo hyvin oikeistohallituksen arvoista. Eikö sosiaalisen Euroopan alle olisi voitu laittaa esimerkiksi seuraavat suomalaisille tärkeät arvot: hyvinvointi, tasa-arvoisuus, sosiaalisuus ja inhimillisyys, joiden pohjalta löytyisi kyllä tahtotilaa ajettavaksi?

Selonteossa mielenkiintoista on koko ulkopolitiikan kilpistävä lause siitä, että unionin pitäisi pystyä puhumaan yhdellä äänellä ulkopolitiikkaan liittyvistä asioista. Yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa onkin syytä vahvistaa. Kuitenkin valtioiden kaksinkeskiset sopimukset heikentävät periaatteen toimivuutta, sooloilijoita kun on riittänyt monissa yksittäisissä kysymyksissä. Hyvät kumppanuussuhteet perustuvat pitkälti juuri yhteistyöhön EU:n kanssa pehmeiden arvojen ja sitä kautta saavutettavan yhteisesti rakennetun tulevaisuuden kautta.

Toinen viime aikoina paljon mietityttänyt asia liittyy kohtuuttomiksi paisuneisiin yritysjohtojen palkitsemisiin myös valtionyhtiöissä. Fortumin Mikael Lilius päätyi tästä varoittavaksi esimerkiksi. Taustalla on tietysti pitkään kasvanut ahneus, jonka seurauksena pankkien ja varjopankkien muodostama rahateollisuus ehti kasvaa noin 12 kertaa maailman vuotuista bruttokansantuotetta suuremmaksi. Rahan oikeaksi osuudeksi jäi vain 10 prosenttia. Liliuksen järjettömät kannustimet hyväksyneet yrityselämän tutut ovat osa samaa järjestelmää, mutta harva kansalainen ymmärtää kannustinten merkitystä. Oma lisänsä on tullut siitä, että vaikka Fortumissa vakuutetaan, että omistajan ohjeita on palkitsemissääntöjä sovellettaessa noudatettu, ohjeita on kuitenkin toisaalta pidetty epäselvinä. 33 miljoonan euron palkka-, optio- ja palkkiotulot seitsemässä vuodessa saanut Lilius on antanut suomalaisille ahneuden kasvot. Ei ihme, että tutkimusten mukaan suomalaisista enää vain joka kolmannes uskoo oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden toteutuvan yhteiskunnassa.