VIIKKO 43

Normaalia arkea, paitsi kaiken lisäksi on hoidettava myös Porin kaupungin asioita valtuuston puheenjohtajana. Olen pyrkinyt uudistamaan valtuuston työskentelytapoja ja tuoda valtuutetuille uusia työkaluja yhteisten asioiden ajamiseen. Lisäksi on monia muita tehtäviä. Syksyn tärkein puristus on Porin kaupungin ensi vuoden talousarvio. Haluan olla siinä aktiivisesti mukana. Minulle on tärkeää, että teemme siitä mahdollisimman sosialidemokraattisen näköisen. Tehtävä ei ole helppo, sillä tulopohjamme putoaa roimasti taantuman ja työttömyyden aikana. Kuntaliiton arvion mukaan verotulojen tuotot kunnissa laskevat edellisestä vuodesta -2,7%. Se antaa viitteitä siitä, kuinka vaikea tällä kertaa on saada aikaan tasapainoinen budjetti sd-painotuksilla.

Odotukset ovat kuitenkin kovat. Kaupungin eri hallintokuntien esitykset käyttötalouden osalta ylittivät kehyksen nettona 14,6 M€. Investointiesitykset taas puolestaan ylittivät mahdolliseksi arvioidun pelkästään jo peruskaupungin osalta 8,5 M€. On selvää, että joudumme tekemään karsintoja -- erittäin kipeitäkin. Meille sosialidemokraateille on tärkeintä, että kaikki mahdollinen puristetaan perusturvan rahoituksen turvaamiseen. Katsotaan, miten tulee käymään.

VIIKKO 44

Porin kaupunginhallituksessa alkoi budjetin ensimmäinen käsittely. Homma ei ollut ollenkaan helppo, sillä tarkennettavaa riitti perusturvan esittämien menojen ja tulojen suhteen siinä määrin, että ensimmäistä käsittelyä päätettiin jatkaa vielä tulevanakin maanantaina.

Ensimmäinen käsittely osoitti jo, että veroprosentin korottaminen (18,75 %) tullee eteen, jotta tulopuoli saadaan kokoon. Myös kiinteistöveroprosentteja jouduttaneen korottamaan lähemmäs maan keskiarvoa, vaikkakin sosialidemokraateille on aina ollut tärkeää, että asumisesta ei pidä maksaa kohtuuttomasti kuluja. Käytännössä näyttää jo tässä vaiheessa lukemista siltä, että joudumme nostamaan omakotitaloeläjiä koskevaa kiinteistöveroprosenttia 0,32:sta vähän ylemmäksi. Lisäksi ensi kertaa pitkään aikaan joudumme niin ahtaalle, että alijäämää eittämättä syntyy. Yleensä budjetit ovat lähteneet siitä, että alijäämää ei kerrytetä. Silti onneksi syömävelkaa ei tarvitse tehdä, vian investointeihin otetaan velkaa -- jos se meistä on kiinni. Huonona aikana ei tulisi säästää kohtuuttomasti investoinneista, sillä ne tukevat työllisyyttä ja pitävät rattaat pyörimässä. Samalla on huolehdittava, että perusturvan menoihin saadaan mahdollisimman paljon määrärahoja, vaikka sitten karsimalla vastaavasti menoja muualta.

VIIKKO 45

Olin maanantaina Metallin veteraanien vieraana. Siitä sitten suoraan kaupungin budjetin seuraavaan lukemiseen.

Olemme nostaneet tällä viikolla keskustelua oikeudenmukaisesta veropolitiikasta. Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet tällä hallituskaudella äärimmilleen. Keskimääräinen yhteisöverotaso on laskenut pitkällä juoksulla koko ajan: vuosien 2000-2006 aikana 34,1 prosentista 28,5 prosenttiin. Näin ei tule jatkaa. Pääomaveroja on korotettava, jotta ansiotulojen ja pääomatulojen veroero kaventuisi. Luonnollisten henkilöiden pääomaveroa on mahdollista kyllä korottaa ilman vaikutuksia kilpailukykyymme. Meillä ei ole enää varaa pääomatulojen veroparatiiseille, sillä tosiasiassa pääomatulojen kevyempi verotus houkuttelee verokikkailuun.

Myös maailman rehottavat veroparatiisit on suljettava. Varojen verovapaa siirtely valtiosta toiseen tarjoaa vapaamatkustajille mahdollisuuden elää esim. Suomessa maksamatta palveluista niistä kuten toiset.

VIIKKO 46

Kaupungin talousarvion toinen lukeminen alkoi kaupunginhallituksessa. Menojen karsinnan ja lisäysten suhteen käy nyt totinen työ. Toivon, että onnistumme oikeissa painotuksissa. Lisätyötä loppuvuonna teettää budjetin lisäksi myös kaupungin strategian päivittäminen nyt, kun noormarkkulaiset tulevat vuoden alusta mukaan Poriin. Olemme jo pitkällä, mutta tehtävää riittää. Kaupunginvaltuusto nimitti meille seurantaryhmän, joka on valmistellut strategiaa luottamushenkilöiden johdolla vielä sen jälkeenkin, kun valtuusto on pitänyt seminaarit strategian päivittämisestä. Olemme ottaneet tulevaisuustyössä jatkoajan ja tulemme tuomaan esityksen vasta tulevan vuoden alussa valtuuston käsittelyyn. Olen seurantaryhmän puheenjohtaja ja tulemme tekemään työmme hyvin ja kunnolla, kun siihen kerran ryhdyimme.

Kunnallispolitiikan maailmassa on nopeasti yleistyneet ’visiot’, ’toiminta-ajatukset’ ja ’strategiat’, jotka voivat kyllä parhaimmillaan tuoda kuntien toimintaan ryhdikkyyttä, päämäärätietoisuutta, tavoitteellisuutta ja mitattavuutta. Pahimmillaan taas ne saattavat jäädä vain paperinmakuisiksi pakkopulliksi valtuustokokouksissa tai unohtua valtuustokokouksien välillä vähintäänkin päättäjien ö-mappiin.

Meillä siis on kaikki mahdollisuudet joko onnistua tai epäonnistua tarvittavaa Pori-strategian päivitystä ajatellen. Suurin haaste on rakentaa jälleen sellainen tahtotila tai visio strategioineen, joilla voimme luoda jokaiselle päättäjälle ja virkamiehelle tuoreen näkökulman tulevaisuudesta, jota kohti me porilaiset suuntaamme. Senkään jälkeen työ ei saa olla lopussa, sillä Porin ja Noormarkun yhdistyessä Suomen suurimman valtuuston tehtävänä on valvoa, että yhdessä päätettyä strategiaa myös noudatetaan. Kyse on ikään kuin sellaisesta poliittisesta manifestista, jota on noudatettava kuin kymmentä käskyä. Enää ei silti riitä edes pelkät strategiakirjausten sanat, vaan jatkossa tarvitaan tiukkoja mittareita, joilla valtuusto näkee heti, että kaupunginhallitus, lautakunnat, virkamiehistö sekä tietysti itse valtuustokin noudattaa yhteisesti päätettyjä askelmerkkejä.

Monet meistä unelmoivat paremmasta Porista, mutta jos nämä unelmat eivät löydä arjen realismia strategiaan kirjattavissa sanoissa, niitä ei varmastikaan toteuteta. Kunnallispolitiikan arki on sen verran kovaa, että tulevalla valtuustokaudella on turha ajaa asioita, joita tulevien vuosien strategiassa ei tunneta. Meillä on nyt oltava uskallusta tarttua strategiatyön mahdollisuuksiin.

VIIKKO 47

Valtuusto hyväksyi esitetyssä muodossaan veroprosentit. Sekä kunnallisveroprosentti että kiinteistöveroprosentit nousevat, jotta menopuoli pystytään kattamaan. Näin käy muuten jo joka toisessa kunnassa, kiinteistöverot nousevat puolestaan jo lähes joka kunnassa.
Olen saanut paljon yhteydenottoja Yle-maksua koskien. Televisiomaksun muuttaminen kaikilta kotitalouksilta kerättäväksi Yle-maksuksi ei ole pulmatonta. Vastustan sitä erityisesti siksi, että siitä on tulossa tasamaksu, joka ei huomioi maksajan varallisuutta. Yhdenvertaisuuden kannalta se on ongelmallinen, koska se on varattomille suhteellisesti huomattavasti kalliimpi kuin varakkaille.

Jos jokaisen on maksettava jatkossa Ylestä, silloin Ylen julkisen palvelun roolia pitäisi tarkentaa niin, että jokainen tuntee maksun perustelluksi. Tällä hetkellä niin ei todellakaan ole, sillä ne jotka eivät käytä Ylen tarjoamia palveluja, pitävät maksua kohtuuttomana.
Itse olen sillä kannalla, että maksu Ylestä pitäisi kerätä normaalilla verotuksella, jolloin se olisi myös progressiivinen luonteeltaan. Tämä hallituspohja on vain haluton kiristämään verotusta siltä pieneltä osin, että huolehdittaisiin Ylen julkisen tehtävän suorittamisesta. Näin budjettirahoitus ei ole koskaan edes ollut heille todellinen vaihtoehto, vaikka siinä ei mitään vikaa olekaan. Jopa Yle-työryhmä totesi raportissaan näin. Pahinta kuitenkin kaikessa on, että ministeri Linden aikoo tuoda esityksensä eduskuntaan juuri Yle-työryhmän esittämällä tavalla, mutta oma kädenjälki näkyy siinä, että Ylen rahoituksesta leikataan tuntuva osa työryhmän esitykseen nähden. Olisivatko kaupalliset kanavat saaneet ministerin pään kääntymään? Hullua sanon, ja vastustan esitystä.

VIIKKO 48

Eduskunnassa kaikki pyörii lainsäädäntötyön ympärillä, mutta elämä on paljon muutakin kuin pykäliä. Uusilla lainpykälillä parannetaan maailmaa, mutta tarvitaan muutakin. Vaaditaan tietoa, kokemusta ja näkemystä, jotta syntyy uutta. Edustaja on siis tulkki ja viestinviejä, joka lataa kansalaisten ja kansalaisryhmien toiveet ja aloitteet poliittisen keskustelun keskiöön -- koskivatpa ne sitten sosiaaliturvan parantamista, VT8:n remontoimista tai vaikka koko maapallon pelastamista.

Sain osallistua Punaisen Ristin edustajana Punaisen Ristin ja Puolikuun liikkeen yleiskokoukseen. Kokous pidettiin Nairobissa, Keniassa. Kokous on aina suuri elämys ja upea kokemus, vaikka olenkin pitkään toiminut Punaisen Ristin johdossa, nyt valtuuston puheenjohtajana ja sitä ennen kuusi vuotta hallituksen varapuheenjohtajana. On hieno tavata tuttuja ja parantaa maailmaa muuallakin kuin politiikassa. Punainen Risti antaa minulle aivan uudenlaista näkemystä siitä, mikä elämässä on tärkeää.

Kokouspaikalla maailma tuntui tulevan konkreettisesti yhteen, kun 181 kansallista yhdistystä kokoontui samaan saliin miettimään, miten seuraavina vuosina parhaiten tehdään auttamistyötä ihmisten elämän parantamiseksi. Vaikuttavassa esityslistassa näkyi hyvin tulevaisuuden suuret haasteet: humanitaariset kriisit, ilmastonmuutos, köyhyys, ruokapula, talouskriisi, epidemiat ja maailmanlaajuinen muuttoliike. Kokouspäivien aikana kävi selkeäksi, että maailma on sekaisin ja pulassa, joten on aika toimia. Kokouksen teemaksi otettu tulevaisuuden haaste oli erittäin puhutteleva: ”meidän maailmamme, sinun siirtosi!”

Vaikka Punaisen Ristin ja Puolikuun liike on toiminut jo 150 vuotta paremman maailman puolesta, aikamme haasteet ovat nyt suurempia kuin koskaan aikaisemmin. Liike on ollut monella edelläkävijä ihmisten elämän parantamiseksi. Mutta kollektiivista vastuuta tarvitaan jatkossa enemmän kuin osaamme vielä kuvitellakaan. Siksi ei riitä, että vain Punaisen Ristin ja Puolikuun vapaaehtoiset niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa ovat sitoutuneet tämän vastuun kantamiseen.

Nykymaailmassa ei ole enää varaa ei-kuulu-meille-- selityksiin. Aika loppuu kesken. Loputkin maailmaa vaivaavat ongelmat ovat rantautumassa takapihoillemme. Samoin kansainväliset ongelmat saattavat muuttua viime kädessä paikallisiksi ja alueellisiksi ja päinvastoin. Siksi ei riitä, että kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat aktiivisia toimijoita. Niin kunnallisella, maakunnallisella, valtakunnallisella kuin kansainväliselläkin poliittisella areenalla on silmien ummistamisen sijaan käärittävä hihat ja sitouduttava ratkaisuihin, joilla myös tulevaisuuden sukupolvet voivat nauttia maapallon mahdollisuuksista.

Sitten tulin takaisin torstaiaamuksi yleiskokouksesta, ja menin suoraan töihin. Neljä tuntia nukkua yötä takana. Edessä oli kaksi valiokuntaa ja sitten kotiin Poriin. Illalla Porissa oli kunnallisjärjestön kokous, jossa alustin poliittisesta tilanteesta. Lisäksi puhuimme kaupungin budjetin valmisteluvaiheesta. Hyvä tunnelma ja kokous.

Viikonloppuna minulla oli Suomen Kuluttajaliittoon liittyen hommia. Oli takki aika tyhjä, kun eduskunnankin hommat kunnossa ja lopulta sunnuntai edessä. Lähdin Nairobin yleiskokoukseen jo kovissa univeloissa, eikä kokouksen tiukka ohjelma lievittänyt tätä puolta ollenkaan. Sunnuntaina nukuin aamulla pitkään ja vielä päikkäritkin!

VIIKKO 49

Ei uskoisi, että on jo joulukuu. Joulukalenteri uupuu, mutta joulumieltä alkaa jo olla ilmassa. Syyskausi on jo pitkällä. Perinteisesti joulua ei uskalla vielä silti kunnolla ajatella. Tässä duunissa läheisiä tai ainakin kummilapsia ehtii muistamaan vasta lähellä joulua, yleensä vasta edeltävänä viikonloppuna, kun istunnot ovat jo loppuneet. Silti jouluvalot luovat uskoa pitkinä iltoina. Taas jaksaa. Tahti kun alkaa eduskunnassa kiihtyä entisestään.

Kauppojen aukiolot, vammaisten palvelut sekä tietokatkos presidentin ja valtioneuvoston välillä ovat puhuttaneet eniten. Lissabonin sopimuksen myötä oikeistohallitus on alkanut kaataa presidenttiä väittämällä, että EU jollakin tavalla estäisi presidentin osallistumisen EU:n huippukokouksiin.

Tosiasiassa se oli Ruotsin oikeistopääministeri, joka tuumasi yksipuolisesti, että jatkossa EU-kokouksiin osallistuu vain yksi edustaja kustakin maasta. Kuitenkin tiedämme, että 16 maata eli yli puolet jäsenmaista oli vaatinut kahta edustajapaikkaa tuleviin kokouksiin. Yhä on auki, tuleeko paikkoja kokouksiin yksi vai kaksi. Nyt kun huippukokouksista tulee virallisia elimiä, on tarkemmin myös määritelty, keitä siellä edustaa. Jatkossa kokouksissa oletetaan käyvän valtion päämies/ pääministeri ja jos toinen edustaja kutsutaan, silloin hän on ”avustava ministeri”. Kysyimme tarkkaan asiantuntijoilta, voisiko presidentti ja pääministeri toimia näiden ehtojen puitteissa edustajina, jos kutsutaan kahden lautasen kokoukseen. Vastaus on, että Suomi saa itse tulkita, ketä lähettää edustajakseen. Jos siis presidentti osallistuu, hän on silloin päämies ja pääministeri on avustava ministeri. Joten niillekin, jotka mielellään näkisivät presidentin tippuvan joukosta, edellinen EU:n määritelmä edustajista ei sitä ainakaan tee.

Lautasongelmaa ei siis synny EU:n kautta, vaan ongelma on kotikutoinen. Kyse on siitä, miten halutaan tulkita perustuslakia ja miten halutaan käsittää Suomen edustus maailmalla. EU:n huippukokousten edustuksesta päättäminen on valtioneuvoston käsissä, ja hallitus on nyt vain ja ainoastaan halunnut tehdä siitä ongelman Lissabonin sopimukseen liittyen. Jos presidenttiä halutaan käyttää edustamassa Suomea tietyissä huippukokouksissa asioista johtuen, se on mahdollista yhä silloin, kun kokoukseen voidaan lähettää kaksi edustajaa. Osa hallituspuolueiden kansanedustajista vain ei haluaisi, että presidentti edustaa ollenkaan suomalaisia. Taitaa olla väärältä mandaatilta valittu tai jotakin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kenellä on oikeus edustaa meitä huippukokouksissa. Siksi ns. lautasongelmaa ei edes ole, vaikka toisin väitetään. Joten päästäkää meidät tästä pahasta!

VIIKKO 50

Huh, itsenäisyyspäivä on nyt ohi. Kaikki meni hyvin. Äidin valmistamasta iltapuvusta tykättiin tosi paljon ja pääsin tanssimaan pari kolmekin kertaa. Oli rankkaa lähteä heti itsenäisyyspäivän yön jälkeen kohti kotia, sillä oli valtuustopäivä. Mutta asiat tulivat kuntoon ja mieli oli hyvä.

Olen tällä viikolla tavannut taas paljon erilaisia lähetystöjä. Opinto-ohjaajat kävivät omalta alueeltani kertomassa koulutyöhön liittyvistä asioista. On suorastaan käsittämätöntä, että opinto-ohjauksessa yhä säästetään kunnasta riippuen ja oppilaat ovat kovin eriarvoisessa asemassa riippuen yhä koulusta. Yhteiskunnalle olisi kaiken edullisinta, että oppilashuolto olisi riittävää, sillä jokainen koulutusputkessa pärjännyt nuori kuormittaa vähiten veronmaksajien rahoja. Lisäksi mieleeni jäi tältä viikolta myös ulvilan nuoret, jotka olivat kahdella joukolla eduskunnassa tutustumassa. Meillä on upea nuoriso, joka tulevaisuudessa huolehtii kyllä, että Suomi ei putoa vauhdista.

Syksyn työt muuten laitetaan purkkiin kovalla tohinalla seuraavien viikkojen aikana. Valtiovarainvaliokunnan kokoama mietintö hallituksen ensi vuoden valtion talousarvioesityksestä on valmistunut. Nyt eduskunta saa sen saliin käsittelyyn. Opposition näkökulmasta valiokunta ei ole paljon viilannut esitystä, toki pientä hienosäätöä on nähtävissä. Silti esitys jää kovin olemattomaksi tässä talous- ja työllisyyskriisin ajassa. Mutta olisi kai liian yksinkertaista ajatella, että sinivihreä hallitus olisi vain tehnyt isoja virheitä näiden asioiden hoidossa. Kyse tuntuu olevan enemmänkin selkeistä sinivihreistä valinnoista. Elämme historiallisia aikoja siinä suhteessa, että Suomen hallituksella on käynnissä kaikkien aikojen puhallus: kaikki saa, mutta rikkaat ensin.

SDP:n oma vaihtoehto budjetti ensi vuodelle on valmistunut. Hyvä me! Hallituksen politiikalle on vaihtoehto: työn, palveluiden ja oikeudenmukaisuuden vaihtoehto.

VIIKKO 51

Syysistuntokauden kovin viikko alkoi valtuuston kokouksella. Maanantaina oli samaan aikaan jo eduskunnassa poikkeuksellisesti istunto. Näin joulun alla maanantait otetaan myös käyttöön, jotta kaikki asiat ehditään käsitellä. Jouduin olemaan istunnosta poissa pitkin hampain, jotta pystyin osallistumaan valtuuston kokoukseen. Puheenjohtajana on oltava paikalla ja sooloileminen ei auta, vaikka sekä tämän ja edeltävän viikon maanantain istunnoista tuli poissaolo. No, ainakin minulla on hyvä syy, sillä valtuuston kokoukseen on myös tärkeää osallistua.

Loput päivät viikosta menikin nopeasti istunnoissa. Joka aamu aloitettiin kymmeneltä ja iltayöhön asti meni monena päivänä. Tiistaina luovutin jo noin viisitoista vailla kaksitoista yöllä, muina päivinä olin pitempään vielä talolla. Keskiviikkona tosin kävin illan aikana kotona Porissa, koska Porin työväenyhdistyksellä oli jouluillallinen. Kävin kertomassa ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja tapaamassa oman yhdistyksen porukat vielä kerran ennen joulua.

Käytin tällä viikolla monia puheenvuoroja ja esittelin samalla SDP:n vaihtoehtoja, miten ensi vuonna valtion rahat tulisi kohdentaa. Tärkeimmät viestini liittyivät työllisyydenhoitoon, kuntalaisten palveluiden ja niiden rahoituksen takaamiseen, tuloerojen vähentämiseen sekä oikeudenmukaisempaan veropolitiikkaan.

3,2 miljoonan suomalaisen verorasite kunnissa kasvaa samaan aikaan, kun hallitus välttelee vastuutaan kuntapalveluissa. SDP:n eduskuntaryhmä esitti valtion talousarvion käsittelyssä 400 miljoonan euron lisäystä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin sekä 100 miljoonan euron lisäystä perusopetukseen. Työllistämis-, koulutus- ja erityistoimiin vaadimme lisättäväksi 100 miljoonaa euroa, sillä asiantuntijat arvioivat työttömyyden nousevan jopa 13 prosenttiin tulevan vuoden aikana. Lisäksi esitimme työttömyysturvan parantamista 170 miljoonalla eurolla sekä eläkeläisten asumistuen nostamista 60 miljoonalla. Johtopäätöksenä voin todeta, että turhaan me oppositiossa puhuimme koko viikon oikeiden kohdennuksien puolesta. Hallituspuolueiden kansanedustajat hyväksyivät viimeisellä viikolla valtion ensi vuoden talousarvioesityksen valiokunnan pieniä tarkistuksia lukuun ottamatta muuttumattomana.

VIIKKO 52 ja 53

Syysistuntokaudella oli 56 täysistuntoa, ja käsittelyssä hyväksyttiin 159 hallituksen esitystä. Töitä on siis riittänyt: lukuisia aloitteita ja kirjallisia kysymyksiä tehtynä sekä 47 puhetta istunnossa pidettynä. Nyt levätään ja hyvällä syyllä: on joulu tulossa. Toivotan kaikille lukijoilleni, tukijoilleni ja äänestäjilleni hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Viikko 1

Uusi vuosi on alkanut Noormarkun kuntaliitoksen merkeissä. Noormarkun ja Porin kuntaliitosta juhlittiin sekä Noormarkussa että Porissa virallisin menoin pikkuista vaille puolenyön aikaan uuden vuoden yönä. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta pitää juhlapuheita uuden vuoden yönä rakettien räjähdellessä ja ihmisten juhliessa ympärillä. Nyt sekin on koettu. Jälkikäteen ajattelin kyllä, kannattiko kirjoittaa ja hioa koko päivä puheita, joita varmasti kaikki kuulijat eivät kuulleet uuden vuoden juhlijoiden riemuitessa ympärillä. Silti ideahan tässä oli tärkein: juuri tämä uuden vuoden yö oli tavallista poikkeavampi kuntaliitoksen myötä.

Viikko 2

Onpa ihanaa, että on vielä istuntovapaa. Olen saanut tavata ihmisiä ja olla mukana maakunnan asioissa kiinni päivälläkin. Hieno tunne, kun kerrankin ehtii keskittyä täysillä vain Porin ja maakunnan asioihin, eikä tarvitse miettiä, mihin eduskunnan kokoukseen juosta seuraavaksi.

Normaalisti ei olisi mitään mahdollisuutta osallistua keskellä istuntopäivää Porissa järjestettyyn lasten ja nuorten parlamenttiin. Koska se järjestettiin istuntovapaalla, pääsin mukaan. Porilaisten koulujen lapset ja nuoret olivat valmistelleet johtaville viranhaltijoille ja meille päättäjille kysymyksiä lähes kaikesta maan ja taivaan väliltä. Monet asiat ja huolet olivat sellaisia, joihin valtuustokin on jo tarttunut. Saimme myös uusia eväitä huomioitavaksi. Kyllä suomalaiset nuoret ovat fiksuja. Hieno tilaisuus se oli kaiken kaikkiaan!

Sitten sain tietty flunssan! Ei ollut hääviä sairastella viikonloppua ja alkuviikkoa, mutta onneksi pääsin siitä sentään eroon suhteellisen nopeasti.

Viikko 3

Eduskunnan valiokunnista yleensä vain suuri valiokunta ja hyvin harvoin ulkoasianvaliokunta istuvat istuntovapaan aikaan. Tällä viikolla kuultavana oli monia ministereitä, jotka hakivat eduskunnalta valtioneuvoston toimintalinjan hyväksymistä monissa EU-asioissa.

Muuten oli aika ikävä viikko, sillä meillä oli surua perheessä. Isäni täti haudattiin viikonloppuna.

Sunnuntaina oli sitten lähdettävä Euroopan neuvoston kokoukseen jo heti aamusta. Lähes koko päivä meni matkustamiseen. Haukkasin jotakin pientä kaupungilla ja sitten hotellille valmistautumaan seuraavan päivän kokouksiin. Silloin oli jo yö.

Viikko 4

Euroopan neuvoston viikosta tuli kova kokousviikko. Minua jännitti, sillä raporttini oli valiokunnassani esiteltävänä viimeistä kertaa ja lopullisesti myös hyväksyttävänä. Kaikki meni hyvin. Onnistuin esittelemään raporttini kelvollisesti, ja valiokunta hyväksyi esitykseni tosi pienin muutoksin: vaihdettiin pari verbiä painokkaampiin. Olin erittäin tyytyväinen, että olemme aikataulussa ja esittelen siten raporttini parlamentaariselle yleiskokoukselle huhtikuun kokouksessa. Jännää! Jännemmäksi asiat muuttuivat entisestään, kun sain yhtäkkiä kutsun poliittiseen komiteaan esittelemään raporttiani. Komitealla on alakomitea, jonka tarkoituksena on tähdätä konfliktien ratkaisuun Euroopan neuvoston alueella. He halusivat tietää, mitä lisäarvoa raporttini voisi antaa. Nimittäin ehdotin siinä monia toimia, miten konfliktien ratkaisua ja rauhanrakennusta pitäisi kehittää ottamalla naiset mukaan. Lisäksi tietysti pidin pari puhetta oikeuslaitoksen korruption vastaisuuteen ja Haitin avustusoperaatioon liittyen.

Tulin takaisin myöhään torstaiyöllä. Fiksasin seuraavan aamun juhlapuhetta yhdestä yöllä yli kolmeen. Valmiiksi tuli ja aika hyvä tulikin. Aamulla meillä siis oli Geneven sopimusten 60 v. juhlaseminaari eduskunnassa. Minulla oli kymmenen minuutin avajaispuhe pidettävänä, ja teemoja pitää käsitellä siinä jo varsin laajasti. Vaikka seminaari pidettiin englanniksi, silti porukkaa oli hienosti paikalla. Kumppaneina Suomen Punaisella Ristillä oli Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituutti ja Stete (Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden lisäämiseksi). Toimin puheenjohtajana Stetessä ja valtuuston puheenjohtajana Punaisessa Ristissä, joten oli hienoa, että liittymäpintaa löytyy myös tätä kautta molempien toiminnasta.

Viikonloppu meni Suomen Punaisen Ristin hallituksen seminaarissa ja Kuluttajaliiton järjestöaktiivien tapaamisessa. Meillä on upeita ihmisiä tekemässä vapaaehtoistyötä toisten hyväksi. Olen ylpeä molemmista järjestöistä, joissa saan olla mukana ja vielä puheenjohtajana.

Sunnuntai-illalla neuvottelimme kunnallisten luottamushenkilöiden kanssa ajankohtaisista asioista Porin ja maakunnan asioihin liittyen. Myöhemmin illalla tein vielä kirjallisia töitä.

Viikko 5

Maanantaina aloitin päivän keskustan lukiolta, jossa vierailin yhteiskuntaopin tunnilla kertomassa EU-asioiden käsittelystä eduskunnassa. Sitten kovaa vauhtia kohti kaupungintaloa: seuraavaksi oli vuorossa kaupunginhallitusta edeltävä SDP:n kaupunginhallitusryhmän kokous. Ennen kaupunginhallitusta viimeistelin vielä yhden kolumnin seuraavan päivän lehteen. Kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen alkoi valtuustoryhmien kokoukset ja valtuusto. Esittelimme Pori 2016 -strategiaa valtuustoryhmissä ja kävimme ajankohtaiskeskustelun tulevaisuuden tavoitteisiin liittyen valtuustossa.

Tiistaiaamulla oli edessä lähtö eduskuntaan. Mielenkiintoiselta päivältä ei voinut välttyä. Alkuun päivän mietityimmät asiat tuntuivat tapahtuvan Kokoomuksen oven takana. Marja Tiuran arpaonni eduskuntaryhmän varapuheenjohtajakisassa muuttui nopeasti paljon kiinnostavammiksi uutisiksi. Meillä vaihdettiin eduskuntaryhmän johtoa, mutta sekään ei ollut enää mitään, kun Niinistön puhemiehen jakkara alkoi keikkua puolenpäivän jälkeen aikalailla.

Eduskunnan puhemiehen vaalin lopputulos oli todella yllättävä. Niinistö valittiin puhemieheksi 89 äänellä. Tilanne oli jo itsessään erittäin ikävä, mutta vieläkin ikävämmäksi se muuttui, kun nopeimmat alkoivat osoittaa sormella demareita. Se otti kyllä päähän, sillä sormi osoitti väärään suuntaan ”syyllisten” etsinnässä. Hallituspuolueiden kansanedustajia on 125, joten repeämä tapahtui porvaripuolueiden omissa riveissä, sillä sataa ääntä ei tullut alkuun omiltakaan. Meitä SDP:n kansanedustajia on 45, joista Maarit Feldt-Ranta ja Tommy Taberman olivat poissa sairausloman vuoksi. Käytävillä likaisinta peliä kävivät ne, jotka väittivät tilanteen syntyneen siksi, että uusi eduskuntaryhmän johto (Heinäluoma, Kumpula-Natri ja Gustafsson) ei ollut saanut tilannetta haltuun. Puppua -- on vaikea syytä sellaisia, jotka olivat olleet puheenjohtajina jo kokonaiset 20 minuuttia!

Meille sopimuksia ja valtiopäiviä kunnioittaville moiset sirkushuvit ovat ällöttäviä, sillä saamme taas vain enemmän lokaa päällemme. On lapsellista väittää, että kansanedustajat vastustivat säästöjä! Minä en ole ainakaan joutunut säästämään mistään elintärkeästä työssäni, eikä minulla ole mitään Niinistöä vastaan. Me tulemme hyvin juttuun. Kaikilta edustajilta, kansalaisilta ja itse puhemiehistöltä on syytä toivoa yksinkertaisesti vain sitä, että arvostaisimme toinen toistemme tekemisiä. Virheistä ja palautteesta on nyt syytä oppia, sillä vain se vie eteenpäin.

Viikonloppuna on järjestöristeily, joten tätä tekstiä kirjoittaessani sunnuntaiaamulla on aikainen aamu. Nyt siis hyvää yötä!

Viikko 6

Olin takaisin järjestöristeilyltä vasta vähän ennen puoltayötä. Minun piti tulla Turusta suoraan jo Helsinkiin, sillä maanantaiaamulla olin menossa Ylen aamutv:n vieraaksi Pasilaan. Kun saavuin kämpille Hesassa, tehtävänä oli vielä käydä aamun materiaaleja läpi ja silittää vaatteet kuntoon aamuksi. Kello kävi kaikessa touhaamisessa nopeasti yli puoli kahden, ja herätys oli luvassa heti puoli kuuden jälkeen.

Silmät ristissä sitten oli maanantaina edessä aamutv:n keskustelu kahden muun poliitikon kanssa Suomessa jaettavien raiskaustuomioiden kohtuullisuudesta tai kohtuuttomuudesta. Minusta meillä oli hyvä keskustelu, ja saamani palaute tästä vaikeasta aiheesta on ollut tosi positiivista. Uskon, että olen oikeilla jäljillä siinä, että meidän suomalaisten toleranssi raiskausten ja seksuaalisen väkivallan suhteen on monesti liian korkealla, ja ilmiö näyttää säteilevän myös oikeuslaitoksen toimintaan. Ihmisiä sielläkin ollaan. Tällä hetkellä kuitenkin suomalainen lainsäädäntö (raiskaus 1-6 v, törkeä raiskaus 2-10v.) mahdollistaa aika kovinkin raiskaustuomioiden jakamisen. Silti näyttää siltä, oikeuskäytäntö on johtanut siihen, että rangaistusasteikon alimmat päät eli 1-3 v. ovat pääsääntöisessä käytössä. En usko itse, että lainsäätäjät ajattelivat taannoin, että asteikkoa ei pitäisi käyttää täysimääräisesti hyväksi teon törkeyttä arvioitaessa. Jostakin kertoo ainakin se, että törkein raskaus, josta Suomessa on rankaistu, on ollut 7 vuotta vankeutta. Briteissä raiskauksesta ilman lieventäviä tai pahentavia syitä tulee vähintään 5 vuotta vankeutta. Ruotsissakin on lähes puolet pidemmät tuomiot. Miksi meillä siis näin?

Yksi oudoimpia kuvioita on ollut sekin, että usein raiskauksista selviää ehdollisella. Nyt on lainsäädännöllisesti mietittävä, pitäisi vuoden 99 asteikkoa tarkistaa niin, että raiskauksesta ei voisi saada alle kahta vuotta vankeutta, jolloin ehdollista ei voisi pääsääntöisesti edes antaa. Ehdotin suorassa lähetyksessä, että oikeusministeri Brax paneutuisi nyt asiaan ja jättäisi selittelyt. On ihmeellistä, että Suomessa ei ole tuotettu kansainvälisesti vertailtavissa olevaa aineistoa, josta voisimme päätellä, millaisia tuomioita Suomessa todella jaetaan raiskauksista suhteessa muihin rikoksiin ja muiden maiden oikeuskäytäntöihin. Viimeisimmät laajemmat tutkimukset taitavat olla vuodelta 2004. Media on nostanut tällä hallituskaudella esiin monia esimerkkejä sellaisista raiskaustuomioista, jotka eivät ole suomalaisen oikeustajun mukaisia. Otinkin siksi heti tiistaiaamuna lakivaliokunnassa esiin raiskaustuomioiden kohtuullisuuden ongelmat. Valiokunta kannatti ehdotustani, joten otamme asian käsiteltäväksi myös valiokuntaan. Ehkä sitten ainakin oikeusministeri Brax tekee lopulta jotakin!

Kuluneella viikolla kävimme myös ministeriössä neuvottelemassa kuntaministeri Kiviniemen kanssa Lavian tilanteesta ja Porin roolista mahdollisessa kuntaliitoksessa. Valmistelimme tulevaa välikysymystä eduskunnassa ja hoitelin kertyneitä juoksevia asioita.

Viikko 7

Viikko alkoi tuttuun tapaan Satakunnan radion maakuntaparlamentilla. Meillä opposition kansanedustajilla ei ole mahdollisuutta osallistua yhtä usein kuin hallituspuolueiden kansanedustajilla, joten tosiasiassa joka toinen viikko pidettävässä maakuntaparlamentissa on aina kaksi hallituspuolueiden ja vain yksi opposition edustaja, vaikka yhdeksästä kansanedustajasta meitä opposition edustajia on neljä. Mutta ei se minua häiritse, silloin mennään kun pyydetään, ja sillä sipuli.

Muuten sipulista tuli mieleeni, että flunssa pakkaa päälle ja kovalla vauhdilla. Viikonloppuna oli jo vähän oireita, mutta nyt pahenee. Yritän jaksaa pikku hiljaa, mutta viikko ei voisi olla hullumpi. Porissa on työhyvinvoinnista puhjennut kriisi, joka kärjistyi nyt johtoryhmän kirjelmöintiin. Tässä tilanteessa kaupunginhallituksen kokous oli avainroolissa siinä, miten mennään eteenpäin. Sovimme samalla myös työnjaosta maanantain aikana. Minun tehtäväkseni tuli valtuustoryhmien puheenjohtajien kutsumisen koolle tiistaiksi. Minusta oli tärkeää, että luottamushenkilöiden edustajat ryhmänpuheenjohtajien muodossa saavat heti tietoa, missä nyt mennään. Myös sosialidemokraattien valtuustoryhmä oli kutsuttu koolle tiistaiksi.

Olin tiistaiaamulla mennyt eduskuntaan, joten olin vähän haikea, kun lähdin viiden koneella takaisin kotiin. Nimittäin pitkään odotettu kutsu tasavallan presidentti Tarja Haloselle jäi väliin, koska minua tarvittiin Porissa. Olen päässyt presidentin vieraaksi vasta harvoja kertoja, joten olisi tietysti ollut hienoa mennä linnaan. Tasavallan presidentti on niin hyvä tyyppi! Silti kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen, että pidimme sekä oman valtuustoryhmän kokouksen että valtuustoryhmien puheenjohtajien kokouksen illan aikana. Niistä tuli tärkeitä kokouksia, joissa saimme vaihtaa tietoja ja arvioida, miten mennään eteenpäin. Puoli kymmenen aikaan illalla flunssa oli jo niin kova, että kuume nousi. Oli tarpeeksi noloa olla flunssassa liikkeellä kotikonnuilla, joten ehkä minusta ei olisi kuitenkaan ollut menijäksi presidentin vieraaksi. Joten hyvä näin.

Onneksi keskiviikkona oli Euroopan Unioniin liittyvä seminaari lähes koko päivän, joten istuntoa ja valiokuntia ei ollut. Torstaina ja perjantaina oli myös otettava rauhallisemmin, sillä pientä lämpöä ja flunssaa vaan riitti. Oli vaikea olla pari päivää sairaana -- ajattelin heti, että tulee poissaoloja. Meillä on niin kova lehdistöseula poissaoloille, joten en mielelläni ole koskaan poissa. Nimittäin monet toimittajat laskevat työtehtävien hoitamiseen liittyvät poissaolot ja törkeimmillään jopa sairauspoissaolotkin poissaoloiksi, vaikka ne eivät ole sitä. Meillä on sen lisäksi sellainen poissaolojen kategoria ns. ”oma syy”, joka ei ole kumpaakaan edellisistä. ”Oma syy” on maakuntatehtävien hoitoon tai henkilökohtaisiin asioihin liittyvät syyt. Sairaudesta ja työtehtävien vuoksi ei pitäisi saada piiskaa, vaan sellaisten omien syiden vuoksi, jotka eivät ole perusteltavissa.

Viikko 8

Tällä viikollakin olen taiteillut flunssan kanssa. Työasiat tulivat kuitenkin hoitoon, vaikka olinkin vielä vähän kipeä. Onneksi loppuviikosta alkoi helpottaa.

Tällä viikolla odottelimme hallituksen lupaamaa työllisyysbudjettia, joka oli jo melkein vuoden myöhässä. Maassa on lähes 300000 työtöntä kohta, ja hallitus ei pidä työttömyyden lisääntymistä ongelmallisena. Ihmisten oikeus työhön on suoranaisessa kriisissä, sillä nuorten työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys ovat rajussa kasvussa. Viime helmikuun ja tämän vuoden helmikuun välillä yli vuoden työttömänä olleita oli lähes 25 prosenttia enemmän. Voidaan siis sanoa, että nykyisässä taantumassa pitkäaikaistyöttömyys kasvaa kohta yhtä nopeasti kuin edellisen laman aikana.

Viikko 9

Viikko alkoi kaupungintalolla tiukalla kokouspäivällä. Aamupäivällä oli kaupunginhallitus ja illalla valtuusto, molempia ennen ryhmäkokoukset. Pääsimme valtuustosta vasta ennen kymmentä illalla, joten voidaan sanoa, että kokous oli kova. Tärkeitä asioita riitti. Oli kaupungin uutta strategiaa, päiväkirurgian säilyttämistä koskeva aloite jne. Ei ihme, että valtuustossa asiat puhuttivat. Olin henkilökohtaisesti tosi mielissäni, että saimme valtuustona strategian kaupungille hyväksyttyä, sillä olimme tehneet paljon työtä. Kaupungin luottamushenkilöiden joukko muodosti 13-henkisen ohjausryhmän, jonka tärkeimpänä tehtävänä oli tuoda virkamiesvalmistelussa perinteisesti tehtyyn strategiaan uusi ote.

Uskallan rinta rottingilla sanoa, että sen me juuri teimme. Uusi strategia ohjaa kaupungin päätöksentekoa ja tuo selkärankaa sille, mitä tavoitellaan. ”Sykkivä Pori” tarkoittaa sitä, että olemme tulevaisuudessa entistä vetovoimaisempia, kehittyvämpiä ja innovatiivisempia. Huolehdimme palveluiden tuottamisesta, uusiudumme ja satsaamme elinympäristöömme. Hienoin uusi teema on se, että olemme sopineet, että jatkuva valittaminen siitä, että me porilaiset olemme surkeita saa nyt loppua. Ainainen nurina ei vie meitä ollenkaan eteenpäin.

Kiva viikonloppu -- ajatella, että flunssa uusiutui viikon lopulla. Vietin taas aikaa peiton alla nenä nuhisten.

Viikko 10

Tämän viikon iso juttu oli tietysti puoluevaltuuston kokous. Onneksi flunssa alkoi olla tiessään, ja virtaa riitti jälleen. Kyllä harmitti, että hallituksen kehysriihi on lupaamassa toivottomuutta toivon sijaan huolimatta siitä, että Kokoomus on valtiovarain kahvassa kiinni. Elvytyspolitiikka ollaan ajamassa tarpeettomana alas. SDP taas on lähtenyt koko ajan siitä, että yhä pitää satsata työllisyyden hoitoon, julkisen talouden elvyttämiseen investointeja tukemalla sekä kotimaisen kuluttamisen tukemiseen.

Toinen viikon teemoista oli hallituksen ja EK:n kova vauhti rajoittaa palkansaajien lakko-oikeutta. Puheenjohtaja Urpilainen ihmetteli Vantaan puoluevaltuustossa oikeutetusti, miksi pääministerin ihmerohtona aina suomalaisen palkansaajan oikeuksien heikentäminen. Kohta pääministeriä ei uskalla päästää mihinkään matkoille, sillä tulipa hän sitten Rukan lumilta tai Afrikan savanneilta, lopputulos on sama. Meille lakko-oikeus on rajoittamaton ihmisoikeus ja jokaisella on oikeus (ei pakkoa) sopia työehdoista.

Päätimme puoluevaltuustossa lähteä pelastamaan hyvinvointivaltio oikeistohallituksen kynsistä. Hyvinvointivaltiota uhkaa eniten nykyisen hallituksen politiikka: työllisyyseurot käytetään suurituloisten verojen kevennyksiin, työntekijöiden sopimisoikeutta halutaan rajoittaa, eläkeoikeuksia heikennetään pakkokeinoilla ja julkisen talouden veropohjaa murennetaan. Vuoden päästä mitataan, millä linjalla jatketaan. Toivon todella, että ainakaan ihmisten passiivisuuden vuoksi emme anna hyvinvointivaltion tulevaisuutta pelkästään oikeiston käsiin.

Loppuviikon jouduin olemaan Euro-Välimeri-maiden parlamentaarisessa yleiskokouksessa. Kova kokous; jouduin isoihin saappaisiin Liisa Jaakonsaaren lähdettyä Europarlamenttiin. Olin ensi kertaa hänen paikallaan yleiskokouksessa. Arabimaat olivat päättäneet perustaa Euroopan investointipankille oman pankkihaaran Egyptiin, Euro-Välimeri-maiden investointien rahoituksen turvaamiseksi. Meille oli alusta lähtien selvää, että panemme vastaan, sillä suomalaisilla veronmaksajilla ei varmasti ole halua ruveta tämän lystin maksajiksi. Joka päivä niin talousvaliokunnassa kuin suuressa salissakin oli pistettävä hanttiin. Saimme myös verkostoitua hyvin muiden maiden kanssa, jotta äänemme kuuluisi paremmin. Jouduin vielä viimeisenäkin päivänä ex tempore käyttämään puheen asiaan liittyen, vaikka olimme sopineet, että asiaa ei enää nostettaisi yleiskokouksessa esiin. Toivoa sopii, että suomalaiset ministerit näkevät vastaavaa vaivaa, kun Barcelonan kokous lähestyy. Hanke on torpedoitava. Valmistelen asiasta kirjallista kysymystä vielä, jotta asia pysyy ministerien muistissa.

Viikko 11

Tällä viikolla on tapahtumia riittänyt. Mainittakoon nyt ainakin se, että oli Työväenyhdistyksen johtokunta, Satakunnan liikenneilta, Friitalan Työväenyhdistyksen kokous, ylimääräisiä valiokuntaryhmiä jne. Lisäksi toveri Tuomioja juhli torstaina työn merkeissä pitkää uraansa kansanedustajana. Hän piti loistavan puheen siitä, miten työ eduskunnassa on muuttunut maailman muuttuessa.

Nostan viikon keskustelusta esiin vain yhden asian. Nimittäin olen saanut satoja viestejä koskien yle-maksua. Niiden yhteinen nimittäjä on se, että lähes kaikki vastustavat tasamaksua. Niin olen tehnyt minäkin ja olen tuonut kantani ajoissa julki. Yli vuosi sitten olen ilmaissut kantani maakuntaradion haastattelussa sekä radioon että uutisiin. Lisäksi olen kirjoittanut budjettirahoituksen puolesta monissa yhteyksissä. Siksi olinkin niin onnellinen ja riemuissani, että eduskuntaryhmän kokouksessa torstaina asetuimme ryhmänä budjettirahoituksen kannalle.

Vaadimme hallitusta pohtimaan vielä Yleisradion toiminnan rahoittamista valtion budjetista, sillä budjettirahoitus pitkäjänteisesti hoidettuna eli vähintään kuuden vuoden jaksoina olisi paras vaihtoehto. Silloin rahoitus ei riippuisi kulloisestakin hallituksesta ja sen linjasta. Pitkän harkinnan jälkeen tulimme tälle kannalle, sillä mediamaksusta olisi vaikea saada sosiaalisesti oikeudenmukaista.

Törkeintä koko viikon keskustelussa on ollut, että mediamaksun hylkäämisestä on jälleen kerran syytetty -- sosialidemokraatteja! Käsittämätöntä, miten alhaista politiikka voi olla. Ministeri Linden (kok.) ei saanut edes yksimielisen parlamentaarisen työryhmän esitystä YLE:n rahoituksesta maaliin, vaikka aikaa oli yli vuosi. Ministeri itse irtisanoutui esityksestä ja esitti mallin päälle uutta valvontaelintä. Mediamaailman supattelun tuloksena Kokoomuksen korvat olivat täynnä niin ristiriitaisia viestejä, että lopulta ministeri joutui luopumaan kokonaan YLE:n rahoituksen turvaamisesta ja maksujärjestelmän uudistamisesta. Tällaista poliittista show’ta on harvoin tarjolla, mikä päättyy siihen, että eduskuntaryhmien puheenjohtajat pohtivat, miten he itse saisivat rahoituksen järjestymään. Menettelytapa on suuri epäluottamuksen osoitus istuvaa ministeriä kohtaan. Harvoin ministerin palli heiluu suuremmasta syystä!

Lauantain Helsingin Sanomissa (20.3.) spekuloitiin puoluesihteeriehdokkailla. Puhelimet soivat, kun mainitsivat spekulaatioissa meikäläisenkin. Olen sitten saanut selitellä joka puolella, mitä se tarkoittaa. Mitä siihen sitten voi kummempaa vastata?

Viikko 12

Viikko alkoi valtuuston kokouksella. Tällä kerralla isoja poliittisia keskusteluja ei syntynyt, ja äänestääkin pläjäytettiin vain kertaalleen. Tosin tärkeästä asiasta, sillä nuorten kesätyöpaikkojen riittävä rahoitus on varmasti kaikkien intresseissä.

Tiistaiaamu jatkui eduskunnassa työllisyysasioiden merkeissä. Meillä oli työelämävaliokunnan sosialidemokraattisten edustajien kokous muutamasta ajankohtaisesta lakiesityksestä. Tärkein ja koko järjestökenttää puhuttelevin lakiesitys liittyy työllistämisen rajoittamiseen. Ministeri Sinnemäki eikä oikeistohallitus esittänyt EU:lle ns. de minimis- säännön notifiointia. Siksi olemme nyt tilanteessa, jossa järjestöille annettu julkinen palkkatuki työllistämiseen uhkaa loppua lähes kokonaan. EU:n kilpailulainsäädännön tiukkuus on johtanut siihen, että julkiset tuet elinkeinotoiminnan harjoittamiseen tulee pitää varsin pieninä. Aikaisemmin hallitukset ovat pyytäneet Suomelle erikoisoikeutta jättää täyttämättä tämä EU:n direktiivi. Tällä kertaa notifiointia ei haettu, joten ongelmissa ollaan. Mielestäni vaikeassa taantumassa ja työllisyyskriisissä Suomella ei ole mahdollisuutta jättää käyttämättä järjestöjen mahdollisuutta työllistää ihmisiä. Siksi minusta meidän on vaadittava ensin elinkeinolainsäädännön tarkistusta ennen kuin voimme lähteä toteuttamaan näin järjetöntä EU-lainsäädäntöä.

Ulkoasianvaliokunnassakin on tulossa mielenkiintoisia asioita käsittelyyn. Ensinnäkin Afganistanin sotilaallisten joukkojen vahvistamista koskeva päätös on tulossa valiokunnan kautta eduskunnan käsittelyyn. Lisäksi Afganistanin tilanteesta käydään lähiaikoina keskustelu eduskunnassa. Kävimme valiokuntaryhmässä läpi kantojamme ja mietimme, miten etenemme.

Keskiviikkona porhalsin illaksi Kokemäelle Punaisen Ristin Satakunnan piirin hallitukseen, ja sitten illaksi kotiin. Askartelin vielä myöhäisillalla raameja seuraavan päivän puheelle Prisman avajaisissa. Torstaiaamun avajaiset menivät uudessa Prismassa kaiketi omalta osaltani suhteellisen hyvin. Tuttuja riitti, joten oli kerta kaikkiaan hienoa olla paikalla. Ehdin myös käydä ostamassa ruokaa Sokokselta. Piti käydä pikaisesti, mutta pari tuntia meni! No ainakin tuli tavattua tuttuja ja tuntemattomia sekä vaihdettua ajatuksia maailman kulusta. Palautetta ja työohjeita tuli sopivissa määrin, joten oli kiva lähteä iltapäivällä kohti eduskuntaa. Ehdin vielä kyselytunnille mukaan, mutta matkalla oli sellainen ruuhka, että ehdin vasta 19 yli. Myöhästymismerkintä tuli, vaikka parhaani yritin.

Viikko 13

Tämä viikon iso asia on ollut, että olen päättänyt pyrkiä eduskuntaan jatkokaudelle huhtivaaleissa 2011. Porin työväenyhdistys asetti minut maanantai-iltana ehdokkaaksi seuraaviin eduskuntavaaleihin. Paikalla tilaisuutta oli ryydittämässä myös eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Eero Heinäluoma. Hän oli upeassa vauhdissa, kiertänyt jo Köyliössä ja Raumalla päivän aikana. Heinäluoma on erittäin hyvä tyyppi, ja meillä on SDP:ssä nyt kova draivi päällä. Täältä tullaan eduskuntavaalit!

Olen viettänyt todellista maakuntaviikkoa, käynyt monissa paikoissa vierailulla, mutta nostan nyt vain pari tapahtumaa esiin. Ensinnäkin tapasin SAK:laisia, ja puhuimme tietysti laidasta laitaan kaupungin asioista. Erityisesti kaupungin kilpailuttamien rakennusurakoiden nurjista puolista ja ulkomaalaisesta työvoiman käytöstä. Toki muiden asioiden lisäksi myös lakko-oikeuden rajoittaminen puhutti.

Maahanmuuttoteema alkoi muuten oikeastaan tällä viikolla jo maanantaiaamuna. Nimittäin olin YLE:n maakuntaparlamenttiohjelmassa nousi esiin myös maahanmuuttopolitiikka. Radiossa väitettiin, että puheenjohtaja Urpilainen olisi tehnyt mokan sanoessaan, että ”maassa maan tavalla”. Minusta se kertoo, miten asioiden tulisi olla. Suomessa asuu yli 200 000 ulkomailla syntynyttä, joten on varmasti selvää, että heidän panoksensa on yhteiskunnallemme tärkeää. Suomalaisiin pitää saada aina rakastua, saada turvaa, tulla töihin tai opiskelemaan. Kansanviisaus kertoo siitä, että sekä oikeuksien että velvollisuuksien on lähdettävä siitä, että maahanmuuttajilla on samat oikeudet uussuomalaisina kuin suomalaisillakin ja samat velvollisuudet kuin kantaväestöllä. Siten kaikilla on oikeus työhön ja sosiaaliturvaan, mutta samalla myös kaikilla on velvollisuudet lakien ja työehtosopimusten noudattamiseen. Kotoutuminen on erittäin tärkeää koko yhteiskunnan kannalta, eikä meillä ole varaa sellaiseen yhteiskuntaan, jossa kotoutuminen ei edisty. Siksi meidän kaikkien kannalta on tärkeää, että kaikki uussuomalaiset saavat riittävästi kieliopetusta. Näin ollen Urpilaisen viesti on haluttu monessa paikassa ymmärtää tahallaan väärin. Selvyyden vuoksi on sanottava, että SDP ei kuulu hotentottijoukkueisiin, joissa flirttaillaan maahanmuuttovastaisuudella.