VIIKKO 9

Hallitus on ryhtynyt toteuttamaan vero- ja maksupolitiikkaa, joka kohtelee kaltoin suomalaisia. Tuoreimpien tutkimusten mukaan neljähenkisellä perheellä on käytettävissä noin 1700 euroa vähemmän rahaa kuin viime vuonna eli 140 euroa vähemmän jokaisena kuukautena. Laskennallisesti voidaan osoittaa, että esimerkiksi keskituloisen perheen lasten päivähoitomaksujen korotuksista tulee vuodessa noin 700 euroa lisää kuluja, sähkölasku kallistuu 128 euroa, bensalasku 473 euroa, ruokalasku 240 euroa ja kunnallisvero 150 euroa. Eikä korotuksille näytä tulevan loppua, vaikka sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksut ovat jo nyt kolmanneksi korkeimmat koko Euroopassa. Nimittäin jatkossa terveyskeskusmaksujen ja hammashuollon maksut nousevat hallituksen suunnitelmien mukaan vielä 20 prosentilla kaikkien muiden kallistuneiden menojen päälle. Esimerkiksi isän, äidin ja kahden lapsen perheessä jo tehdyt hallituksen päätökset aiheuttavat 1717 euron lisälaskun vuodessa, eli noin 140 euroa kuukaudessa. On käsittämätöntä, että hallitus ei reagoi millään tavalla lapsiperheiden ostovoiman vähenemiseen.

Osallistuin aktiivisesti sosiaali- ja terveyspoliittisiin keskusteluihin tällä viikolla. Päivähoitoryhmien kokoa ja henkilökunnan mitoitusta koskevassa keskustelussa pidin tärkeänä, että voisimme tarkistaa asetuksen kohtaa, jossa kunnille annetaan varsin suuri mahdollisuus ylittää päivähoitoryhmien suositussuuruudet tilapäisesti. Nimittäin nykyisellään päiväkotien ryhmät voivat lain mukaan olla juuri väliaikaisesti suurempia kuin pääsääntöisesti. Kuitenkin tätä säädöstä tosiasiassa rikotaan usein ja päiväkotiryhmän nousevat aivan liian usein ylisuuriksi. Stakesin vuoden 2005 selvityksen mukaan vastaajista 43 prosenttia ilmoitti, että lapsia on ainakin kerran päivässä yhtä aikaa hoidossa enemmän kuin asetus edellyttää. Lisäksi vastaajista 10 prosenttia ilmoitti, että lapsiluku ylittyy lähes koko päivän ajan. Stakesin lailla eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt toistuvasti huomiota päivähoitolain tulkinnanvaraisuuteen ja joutunut antamaan kunnille huomautuksia liian suurista ryhmistä päivähoidossa. Tulkinnanvaraisuutta lisää se, että osa- ja kokopäivälapset ovat usein samassa ryhmässä, eikä heihin päde samat suhdelukusäännökset. Myös ryhmäperhepäivähoidossa on ongelmana liian suuret ryhmäkoot. Siksi toivoinkin, että lakia tulisi muuttaa siten, että päivähoidon enimmäiskoosta tai suhdeluvusta ei olisi mahdollista poiketa.

Tällä viikolla käsittelyssä oli myös oma lakialoitteeni, jossa ehdotan sairausvakuutuslain 9 luvun 12. pykälän muuttamista siten, että adoptiovanhemmat saisivat saman 263 päivän vanheimpainrahakauden kuin biologisten lastenkin vanhemmilla on. Tällä hetkellä adoptiovanhempien ja biologisten vanhempien etuudet poikkeavat jonkin verran toisistaan ja eivätkä ole yhdenvertaisia. Adoptiovanhemmat voivat saada vanhempainrahaa vain 234 päivää lapsen syntymästä. Lisäksi rahan euromääräiset jakoperusteet ovat toisenlaiset. Tämä 63 päivän ja kahden kuukauden mittainen ero vanhempainrahakaudessa ei ole yhdenvertaisuutta ja siksi perusteltavissa. Tämä 63 päivän lisämääräraha maksaisi vain 1,3 miljoonaa, joten on turha väittää, että rahasta tämä ainakaan on kiinni. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut, että biologisia vanhempia ja adoptiovanhempia pitäisi kohdella yhdenvertaisesti. Nyt tarvitaan vain poliittista tahtotilaa. Muuten istunnossa käyttämäni puheenvuoro on luettavissa näillä sivuillani kohdassa eduskuntapuheet. Sieltä selviää asiaan liittyviä muita epäkohtia ja kiinnostavia näkökulmia lisää.

Viimeiseksi totean, että vielä tietokonejätti Microsoftin tapauksesta joitakin ajatuksentynkiä. Kovin kauanhan ei ole siitä, kun pääministerin entinen avustaja Mikko Alkio junaili Microsoftille oikeuden tuottaa Suomen kouluihin virtuaalista työskentely-ympäristöä Live@edu, jota toteutetaan Microsoftin Windows Live -palveluilla. Ensin mediassa kiiteltiin Microsoftin avokätisyyttä, sitten kritisoitiin sen mainostemppua. Nyt uutiset ovat jo toisenlaisia. Euroopan komissio päätti että Microsoft saa sakkoa 899 miljoonaa euroa, sillä se on rikkonut määräyksiä, jotka sille on langetettu kartellirikkomuksista. Komissio on nyt langettanut sakkoja yhteensä 1,7 miljardin euron edestä. Sakot ovat tulleet määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä sekä siitä, että Microsoft ei ole muuttanut toimintaansa.

Jo puoli vuotta sitten Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti, että Euroopan komission vuonna 2004 antama kanta Microsoftista määräävän markkina-aseman väärinkäyttäjänä ja 500 miljoonan euron sakot pysyvät voimassa. Erityisesti huomio kiinnittyi mediasoitinohjelmaan, jota Microsoftia kiellettiin myymästä osana käyttöjärjestelmäänsä, jotta se ei voisi nujertaa vastustajiaan. Ja vain muutama kuukausi sitten vaihtoehtoista Opera-selainta tuottava norjalainen Opera Software ASA lähetti komissiolle kantelun koskien Internet Explorer -selainta. Se vaati Microsoftia sisällyttämästä Exploreria käyttöjärjestelmäänsä tai vaihtoehtoisesti Microsoft voisi sisällyttää järjestelmäänsä useita selaimia.

Päätökset osoittavat, että poliittisilla päättäjillä on halutessaan keinoja vaikuttaa suuryritysten toimintaan. Taloudelliset sanktiot ovat vielä aika harvinainen keino, vaikka esimerkiksi komissio on aiemmin sakottanut mm. espanjalaista teleoperaattori Telefónicaa, lentoyhtiö British Airwaysia sekä Wanadoo Interactivea, josta tuli myöhemmin France Télécom.

VIIKKO 10

Osallistuin tällä viikolla joka ilta täysistuntokeskusteluun. Tiistaina kommentoin lakiesitystä, joka lisäisi vihkijöiden määrää tarpeen mukaan. Huomautin, että valiokunnassa on tarpeen arvioida, mitä todella tarkoittaa esityksen "erityisenä edellytyksenä vihkimisoikeuden myöntämiselle on, että tämä on tarpeen siviilivihkijöiden riittävän määrän turvaamiseksi maistraatin toimialueella." Lisäksi kiinnitin huomiota siihen, ettei saisi syntyä kahden statuksen vihkijöitä.

Keskiviikkona oli käsittelyssä kaksi sosialidemokraattista työelämää käsittelevää aloitetta. Jotkut edustajat olivat sitä mieltä, ettei muutosturvaa tarvitse parantaa. Olen aivan eri mieltä. Muutosturvalainsäädäntö kaipaa hienosäätöä määräaikaisten työntekijöiden aseman parantamiseksi. Ongelma on suuri, sillä määräaikaisia työsuhteita on kaikista työsuhteista noin 13 prosenttia. Uusista työsuhteista määräaikaisia on vieläpä vajaa puolet! Määräaikaisten työntekijöiden pitää päästä nykyistä helpommin muutosturvalainsäädännön piiriin. Tulisi riittää, että määräaikaisessa työsuhteessa oleva työntekijä on ollut vaaditut 36 kuukautta 42 kuukauden aikana eri työnantajien palveluksessa eikä saman, kuten nykyisellään vaaditaan.

Lisäksi yritysten henkilöstösuunnitelmaa on täsmennettävä kiinnittämään huomiota myös niihin työntekijöihin, joilla ei ole ammatillista peruskoulutusta. Myös omaehtoisen kouluttautumisen tukeminen työvoimakoulutuksen ohella joustavoittaisi osaamisen kehittämistä ja uudelleentyöllistymistä. Työllistymisohjelmalisää tulisi maksaa ansiosidonnaisen päivärahan enimmäismaksuajan verran eli 500 päivää nykyisen 185 päivän sijaan. Kolmas iso asia johon puutuin, koski koulunkäyntiavustajien, työväenopistojen tuntiopettajien, päiväkotien työntekijöiden ja muiden kausiluonteisessa opetustehtävässä toimivien asemaa. He joutuvat usein hankkimaan toimeentulonsa loma-aikoina muualta kuin varsinaisesta työtehtävästään. Lakia on muutettava siten että työn ja kesätaukojen toistuessa työntekijä pääsisi käsiksi työttömyysetuuksiin samalla tavoin kuin ne, jotka lomautetaan yrityksen tuotannollisista tai taloudellisista syistä määräajaksi.

Torstaina otin kantaa vaikeavammaisten henkilökohtaiseen avustajajärjestelmään. Käsillä oli aloite, jossa taattaisiin oikeus avustajaan subjektiiviseksi oikeudeksi. Kannatin asiaa lämpimästi, sillä nykyisellään vaikeavammaiset ovat monin paikoin eriarvoisessa asemassa.

Perjantaina matkaankin Poriin. Onpa hienoa osallistua viikonloppuna kaupungin 450-vuotisjuhlallisuuksiin. Matkaan Poriin hienolla mielellä. Aamusta alkaen kaupungilla on monenlaisia hienoja tapauksia ja tempauksia. Torilla ja kävelykadulla alkavat Juhanan markkinat, joissa esitellään porilaista käsityötaitoa. Kävelykadulla tutustumme myös porilaisiin järjestöihin ja yhteisöihin. Lisäksi ohjelmaa on ravien ja musiikin muodossa. Itse osallistun ainakin taidenäyttelyn avajaisiin.

Lauantaina markkinat jatkuvat ja ohjelmaa riittää torillakin. Koska kansainvälinen naistenpäivä sattuu olemaan samana päivänä, on naisillekin omaa ohjelmaa, kuten Kaari Utrion puhetilaisuus. Juhla huipentuu illalla tulitaiteeseen torilla. Hieno ja tärkeä tilaisuus on myös valtuuston juhlaistunto klo 16.30, jossa vihdoin päätetään meidän sosialidemokraattien pitkään haluamasta uimahallista kaupunkilaisille. Tämä juhlapäätös on hieno osa kaupungin juhlallisuuksia.

Illalla on vielä virallinen vastaanotto. Viikonlopusta ja lauantaista tulee varmasti ikimuistoinen juhlapäivä Porille ja porilaisille!

Viikko 11

Maanantai alkoi Kuluttajaliiton tapahtumilla. Avasin aluksi tiedotustilaisuuden, jossa julkistettiin Napposen eväät ja Napposen rahat -pelit, joiss lapset ja nuoret voivat opetella ravitsemukseen ja elintarvikkeisiin sekä omaan talouteen liittyviä tietoja ja taitoja. Internetissä pelattavien pelien pääosassa seikkailee Suomen Kuluttajaliiton uusi pieni apuri, Kultsi Napponen. Kauppojen tuoteviidakko on melkoinen, mutta lapsena ja nuorena opitut kulutustottumukset yleensä seuraavat läpi elämän. Napposen eväät -pelissä pelaaja auttaa Napposta tekemään ruokavalintoja päivän mittaan. Napposta on myös autettava ravitsemusaiheisessa kokeessa ja koulutehtävissä sekä tulkittava pakkausmerkintöjä ruokaostoksilla. Peli on suunnattu yli 10-vuotiaille ja kaikille ravitsemuksesta kiinnostuneille. Napposen rahat -pelissä pelaaja voi testata omaan talouteen liittyviä tietojaan. Peli tutustuttaa taloussanastoon, auttaa hahmottamaan ostoksien hintoja ja herättelee miettimään, miten voi toimia erilaisissa valintatilanteissa. Tietovisassa kysytään mm. säästämisestä, luotoista, prosenttilaskusta, kuluttajansuojasta ja kansantaloudesta. Peli on suunnattu 12-16-vuotiaille ja kaikille kiinnostuneille. Tosiasiassa peleissä riittää aikuisillekin haastetta, joten ei muuta kuin pelaamaan!

Tiistaina kävin laatimassa Euroopan neuvoston alakomitean kokouksissa Euroopan neuvoston päätösehdotuksia ja -esityksiä abortista. Aihe oli vaikea, mutta huoli mahdollisuudesta aborttiin vaikeissa tapauksissa myös ajankohtainen. Katoliset poliittiset ryhmät ja abortin laissa kieltävät monet entiset Venäjän vallan maat äänestyttivät komiteaa ja esittivät monia muutosesityksiä mietintöön. Tämän pienen vähemmistön aikaansaamassa keskustelussa nousivat esiin monet kulttuuriset, uskonnolliset ja sosiaaliset käytännöt ja uskomukset lakipykälien sijasta. En voi kuin kuvitella, millaista keskustelua voidaan Euroopan ja maailman tasollakin käydä monista vielä vaikeammista kulttuurisesti, uskonnollisesti ja sosiaalisesti repivämmistä kiistoista. Tässä konservatiivisessa maailmassa suomalaisia edustavat sini-vihreän mullan ”huutomerkit”. Konservatiivisessa maailmassa sinivihreän mullan henkilökohtaisista valinnoista tulee helposti huutomerkkejä, joiden yli on vaikea päästä monissa kulttuureissa, uskonnoissa ja sosiaalisissa ympäristöissä. Viime kädessä tällä kaikella on vaikutusta myös suomalaisiin joukkona.

Keskiviikko oli tavallista monipuolisempi. Aamulla vedin STETE:n (Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi) vuosikokouksen, jossa kävimme läpi myös toimintakertomuksen. STETE:n vuosi on ollut useine korkeatasoisine seminaareineen varsin monipuolinen. Jatkoa seuraa, sillä parin viikon kuluttua on jälkeen korkeatasoinen seminaari, tällä kertaa Finlandia-talolla. Aiheena ovat kansainväliset suhteet ETYKistä ETYJiin.

STETE:n kokouksen jälkeen menin kello kymmeneksi lakivaliokuntaan, jonka jälkeen sain vieraakseni ryhmän yläasteen erityisoppilaita. Heidän kanssaan juteltuamme kiirehdin Auroran sairaalaan viemään eduskunnan tervehdyksen Aurora-päivään, joka kokoaa sairaalan mielenterveyspotilaita, heidän omaisiaan ja järjestöjä yhteen. Tilaisuus oli vapaamuotoinen ja leppoisa. Puheestani pidettiin ja kiitoksia tuli siitäkin, että eduskunnassa keskustellaan mielenterveyteen liittyvistä aiheista. Liekö kuitenkin puheeni kohokohta ollut, että siteerasin toveri kansanedustaja Tabermanin kahta runoa, aluksi ja lopuksi. Minusta molemmat sopivat hyvin mielenterveysasioita liittyvään keskusteluun ikään kuin sellaisiksi keskustelun suuntaviivoittajiksi.


”Ei ole olemassa muureja
on olemassa vain siltoja

Ei ole olemassa suljettuja ovia

On olemassa vain portteja”
Tommy Tabermann


Itse käytän jonkinlaisena poliittisena ohjeena kaikessa toiminnassani Tommyn toista runoa. Lainasin Aurora-päivässä sitä spontaanisti. Tunnelma oli vain sellainen, että mieleeni juolahti päättää tilaisuus näillä sanoilla:


”Kaikkea saa tehdä. Kaikkea pitää tehdä.

Kaikkia ovia täytyy tempoa, kaikkia kuita kurkotella.

On vain yksi ehto, elinehto: värisevää sielua ei saa tallata.”
Tommy Tabermann


Istunnon jälkeen ajoin vielä Poriin illaksi, jossa minulla oli vielä iltatilaisuuksia. Kova päivä, mutta hienoja kokemuksia pullollaan. Illalla tunsin, että teen tärkeää työtä viestinviejänä ja aloitteentekijänä.
Perjantai alkoi SAK:n aamukahvilla ryhmän kanssa. Iltapäivällä tapasin
ministeri Cronbergin Kuluttajaliiton asioissa ja palasin jälleen Poriin.

Lauantaina oli kuluttajan oikeuksien päivä. Viikonloppuna kiersin vielä useissa kokouksissa pitämässä katsausta ajankohtaisista asioista.

Viikko 12

Kirjoitan tänään keskiviikkona tätä blogimerkintää. Minna Canthin päivänä on todettava, että tasa-arvoon on vielä jonkin verran matkaa. Mutta ei siitä sen enempää. Ajattelin avata ensi viikolla eduskunnassa alkavaa keskustelua kolmen tulevan vuoden talouskehyksistä muutaman asian osalta. Suomi lupasi kolme vuotta sitten, että se nostaa kehitysyhteistyöhön suunnattavien rahojen osuuden 0,51 prosenttiin kansantulosta vuoteen 2010 mennessä. Eurooppa-neuvostossa oletetaan, että Suomi siis kantaa vastuunsa ja palauttaa kehitysyhteistyön määrärahat lamaa edeltäneeseen aikaan. Välitavoitteeksi on sovittu hallitusneuvotteluissa 0,45 prosentin osuus ensi vuonna. Kumpikaan edeltävistä tavoitteista ei toteudu. Näin ollaan tosi kaukana 0,7 prosentin tavoitetasosta. Nostan kyllä hattua ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyryselle, joka suoraselkäisesti puolusti yhteisesti asetettua tavoitetta, millä on eduskunnan enemmistön laaja tuki takana. Hienoa Paavo, eriävä mielipide osoittaa, että hoidat tosissasi tonttiasi!

Kehitysyhteistyömäärärahat olivat korkeimmillaan juuri ennen kuin Suomi syöksyi lamaan vuonna 1991. Kolme vuotta myöhemmin näiden rahojen bkt-osuus oli jo 0,31 prosentissa ja vielä vuonna 2004 vain 0,35 prosenttia. Vain Suomi ja Islanti ovat enää Pohjoismaita, jotka eivät täytä YK:n asettamaa tavoitetasoa kehitysyhteistyössä. Suomen pitää kantaa kansainvälistä vastuuta ja tuntea solidaarisuutta yhteisten velvoitteiden mukaisesti. Siksi hallituksen kehysriihessä tekemä päätös lipsua aiemmin Eurooppa-neuvostolle annetusta sitoumuksesta kehitysyhteistyö-määrärahojen nostamiseksi on suorastaan törkeää välinpitämättömyyttä. Budjettikehyksiä on tarkistettava, jotta kehitysrahojen 0,7 prosentin tavoite saavutetaan 2015 mennessä. Kehyksiin tarvitaan 50 miljoonaa euroa lisää, jotta sitoumus 0,51 prosentin välitavoitteesta saavutettaisiin vuonna 2010.

Yliopistorahoituksen puolella on myös meneillään kummia. Nimittäin huippuyliopiston innoittamana yliopistorahoitusta tarkastellaan nyt aivan uudestaan kolmen vuoden talouskehyksissä. Uusi Espoon yliopisto eli innovaatioyliopisto kerää Helsingin kauppakorkeakoululle, Tekniselle korkeakoululle ja Taideteolliselle korkeakoululle muita opinahjoja selvästi paremmat edellytykset tieteelliseen tutkimukseen ja opetukseen. Hallitus lupasi valtion osuutena innovaatioyliopiston peruspääomaksi 500 miljoonaa euroa, jos elinkeinoelämältä saadaan lahjoituksina 200 miljoonaa euroa. Kaikkien yllätykseksi innovaatioyliopiston vuosittaisia toimintamäärärahoja korotetaan 100 miljoonalla eurolla nykyisistä summista. Muut korkeakoulut saavat toisen 100 miljoonaa keskenään jaettavaksi, jos onnistuvat keräämään rahaa elinkeinoelämältä samalla innovaatioyliopiston rahoitusmallilla.

Lopputulema on nyt, että 10 % yliopistokentästä(innovaatioyliopisto) saa 50 % uudesta rahoituksesta ja toisen 50 % rahoituksesta jakavat muut korkeakoulut eli noin 90 % yliopistokentästä. Ne jotka tähän rahakilpaan ryhtyvät, valitsevat säätiöpohjaisen mallin, jossa yksityiselle rahalle on paikkansa. Kaikki korkeakoulut valitsevat uutta yliopistolakia säädettäessä, toimivatko jatkossa säätiöpohjalta vai julkisoikeudellisena yhteisönä.

Alueellisista yliopistoista tulee nyt ns. maakuntasarjaa tilanteessa, jossa muutoinkin yliopistojen perusrahoitusta ei ole riittävästi. Lisäksi tällainen kehyspäätösesitys rahoitusmallista vie suomalaisia kohti yksityisiä yliopistoja. Myöskään kaikki yliopistojen koulutusalat eivät pysty kilpailemaan samalla viivalla yksityisestä rahasta, sillä innovaatiota tehdään eniten teknis-taloudellisissa tieteissä.

Kolmanneksi asiaksi nostan esiin hallituksen uuden työllisyystempun. Hallitus esittää vähennettäväksi vuositasolla ”säästötoimenpiteenä” noin 20 milj. euroa työvoimapolitiikan määrärahoista ja 1,5 milj. euroa maakunnan kehittämismäärärahasta suhteessa vuoden 2008 talousarvioon. Vertailun vuoksion sanottava, että viime vuonna Satakunnassa käytettiin työvoimapolitiikkaan noin 29 milj. euroa, mutta tälle vuodelle on jaossa vain 26 milj. euroa. Ei voi kuin ihmetellä, mitä aktiivinen työllisyyspolitiikka tarkoittaa, jos ensi vuonna 2009 on käytettävissä vieläkin vähemmän työvoimapolitiikkaan kuin tänä vuonna.

Samaan aikaan ensi viikon kehyspäätösesitys lupaa hallitusohjelman mukaisesti monia rakenteellisia säästöratkaisuja. Nimittäin ”valtion tuottavuusohjelman toteuttamiseksi työvoimapalveluja uudistetaan, poistetaan päällekkäisyyksiä ja yksinkertaistetaan menettelyjä. Ministeriön sekä työvoima- ja elinkeinokeskusten toimintaa tehostetaan.” Tiukentuvista säästöratkaisuista on esimakua saatu jo Kokemäellä, jossa työvoimatoimisto lakkautetaan syyskuun alusta. Perusteeksi on esitetty, että palkkaukseen ja toimitilojen vuokriin osoitettujen määrä¬ra¬hat ovat käyneet vähiin ja valtion tuottavuusohjelma edellyttää henkilöstövähen¬nyk¬siä. Työhallinnon peruspalveluita kuvitellaan siis voitavan jatkossa hoitaa verkkopalveluina.

Tohdin tässä kyllä epäillä, että onkohan kaikilla Kokemäen työttömillä autot ja tietokoneet verkkoyhteyksineen käytettävissä niin, että työhallintoa voidaan hoitaa jatkossa verkossa. Miksi ihmeessä Kokemäeltä Harjavaltaan siirtyvät työhallinnon virkamiehet eivät voisi itse autoilla Kokemäelle ja tarjota palveluita esim. mahdollisessa yhteispalvelupisteessä Kelan kanssa? Kysyn asiaa ensi tiistaina myös työministeriltä. Kirjallinen kysymys on jo valmiina, joten nähtäväksi jää, miten tässä käy. Olen myös ollut yhteydessä muihin kansanedustajiin ja Satakunnan TE-keskuksen johtoon. Tätä ei saa purematta niellä!

Oho, tulipas sitä kirjoiteltua. Ensi viikolla alkaa aloittamani kehyskeskustelu eduskunnassa. Lepään pääsiäisen yli ja kerään voimia, että taas jaksaa. Hyvää pääsiäistä! Voikaa hyvin!

VIIKKO 13

Istuntovapaan jälkeinen viikko alkoi osaltani hankalasti, sillä olin koko pääsiäisen sairaana. Heti, kun sain viimeiset kirjalliset työt sekä muut hommat tehtyä torstaina ja aloitin pääsiäisen vieton, niin enkö jo ollut illaksi kuumeessa! Kyllä siinä oli miettimistä, että mennäkö töihin sairaana vai ottaako poissaoloja kokouksista. Ajattelin sitten kuitenkin mennä, vaikka illalla oli vielä kuumetta ja olo oli kuin junan alle olisi jäänyt.

Tiistaina siis osallistuin istuntoon ja yritin päästä pitämään valtion talouskehyksistä kirjoittamani puheen. Keskustelu jatkui keskiviikkona Naton nopean toiminnan joukkoja koskevan keskustelun jälkeen, mutta olin jo niin sairas, että työterveyslääkäri komensi ehdottomasti petiin. Varsinaisestihan olin koko viikon sairauslomalla, vaikka kaksi päivää olikin kulunut työnteossa.

Tuntuu, että keskiviikkoaamuinen rämpiminen kuumeisena lumisateessa kohti Finlandia-taloa ei ollut parhaimpia terveystekoja, ja siksi olinkin jo tosi huonossa hapessa iltapäivällä. Aamulla oli kuitenkin Finlandia-talolla STETE:n seminaari, jonka aiheena oli ETYK:istä ETYJ:iin. Minun tehtäväni oli avata seminaari avajaispuheella. Pakko oli olla paikalla, kun seminaariväki oli kovaa porukkaa ja puhujat Suomen politiikan ja valtionhallinnon huippua. Onneksi kaikki meni hyvin ja avaamisen jälkeen sain synninpäästön: Elisabeth Rehnin sanoin "puheenjohtaja Kiuru lähtee nyt toteuttamaan lääkärinmääräystä, kyllä me täällä pärjäämme". Kyllä harmitti, että olin kipeä!

STETE:n puheenvuorossani esitin lyhyen katsauksen aiempaan. STETE:llähän on ollut perustamisestaan lähtien tärkeä rooli turvallisuuskeskustelussa ja myös todellisissa toimissa turvallisuuden rakentamiseksi. 1970-luvusta voidaan suorastaan todeta, että STETE:n toiminta jakautui kahteen ajanjaksoon: aikaan ennen ETYK:iä ja aikaan sen jälkeen. Stete:n ensimmäinen viisivuotisjakso oli kovaa työskentelyä ETYK:n aikaansaamiseksi valtion virallisia toimia tukien.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin ensimmäinen ja toinen vaihe, ulkoministerien kokous Helsingissä 1973 ja Genevessä 1973-75 järjestetty konferenssi, loivat hyvän pohjan Helsingissä pidetylle konferenssille heinä-elokuun vaihteessa vuonna 1975. Turvallisuuskysymyksiä, maiden suhteita ja yhteistyötä kokoontuivat käsittelemään 35:n valtion korkeimmat poliittiset johtajat. Päätösasiakirja allekirjoitettiin 1.8. ja sen seurantaan osallistui myös STETE.

Päätösasiakirja jakautui neljään ns. koriin, joista ensimmäinen käsitteli Euroopan turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja toinen yhteistyötä mm. taloudessa, tieteessä ja ympäristönsuojelussa. Kolmas kori koski yhteistoimintaa humanitaarisilla aloilla ja neljäs konferenssin seurantaa ja tulevia kokouksia. Maat päättivät mm. pidättyä voimakeinojen käytöstä ja selvittää keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin, edistää keskinäistä kauppaansa sekä tiedon ja ihmisten liikkumista maiden välillä.

STETE:n toinen viisivuotisjakso muodostui pitkälti konferenssin päätösasiakirjassa hyväksyttyjen turvallisuus- ja yhteistyöperiaatteiden seuraamisesta ja tukemisesta. Niinpä STETE vetosi vuonna 1981 kaikkien ETYK:iin osallistuneiden maiden johtajiin, jotta kansalliset turvallisuuspyrkimykset tukisivat yhteistä turvallisuutta. STETE vetosi hallituksiin, jotta ne huolehtisivat, että turvallisuus- ja yhteistyöprosessi saataisiin jatkumaan kaikissa oloissa ja että hallitukset pidättäytyisivät kaikista sellaisista toimista, jotka lisäävät kansainvälistä jännitystä. STETE vetosi hallituksiin myös aseistariisunnan tukemiseksi ja ydinaseettoman vyöhykkeen toteuttamiseksi.

Voimme todeta, että ihmisoikeuskysymysten esiin nostaminen kenties hyvinkin edisti toisinajattelijoiden aseman kehittymistä itäisessä Euroopassa ja mahdollisesti siten vaikutti sosialistimaiden vallansiirtoihin. Syntyi ns. Helsingin henki ja moniin Varsovan liiton maihin syntyi ns. Helsinki-ryhmiä.

1990-luku alkoi edellistä vuosikymmentä radikaalimmin. Neuvostoliitto hajosi ja Berliinin muuri murtui. Kylmä sota loppui ja Saksat yhdistyivät, minkä katsotaan myös alkaneen Helsingin kokouksesta vuonna 1975, sillä siellä Saksat pääsivät ensi kertaa samaan neuvottelupöytään tasaveroisina kumppaneina.

Vuoteen 1990 saakka ETYK järjesti kokouksia sekä loi normeja ja sitoumuksia jäsenvaltioilleen sekä toimeenpani seurantakokouksia näiden toteutumisen arvioimiseksi. Pariisissa vuonna 1990 ETYKille määritettiin uusi suunta: tehtäväksi tuli osallistua Euroopassa tapahtuvaan muutokseen ja vastata kylmän sodan jälkeisen Euroopan turvallisuuden uusiin haasteisiin. Vuonna 1992 järjestettiin ETYK:in seurantakokous Helsingissä. Budapestissa vuonna 1994 todettiin, että ETYK ei enää ole pelkkä kokousten sarja vaan järjestö. Nimi muuttui 1.1.1995 alkaen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöksi.

ETYJ harjoittaa siviilikriisinhallintaa ja sillä on ollut vaalitarkkailijana tärkeä rooli. Järjestöllä on kuitenkin suuria ajankohtaisia haasteita, mitä osoittaa Venäjän tarve näpäytykselle vaalitarkkailussa. Helmikuussa ulkopoliittisella rintamalla mielenkiintoa herätti se, että Venäjä olisi laskenut tarkkailijat vasta pari päivää ennen vaaleja sekä varsinaisten vaalien ajaksi. Aiemmin esimerkiksi Balkanin, entisen Neuvostoliiton maiden ja Itä-Euroopan maiden demokratisoitumisprosesseissa ETYJ:illä on kuitenkin ollut merkittävä rooli.


Siten joitakin asioita tämän viikon toisesta isosta asiasta eli valtion talousraameista seuraavalle kolmelle vuodelle. Yleinen taloustilannehan on selvästi lientymässä, mistä hallituskin on tietoinen. Se toteaa, että talouskasvu on hidastumassa, sillä maailmantalouden näkymien epävarmuus on tavallista suurempaa. Hallitus ennustaa Suomen talouskasvun hidastuvan kuluvana vuonna 2,8 prosenttiin ja vuosina 2009-12 laskevan vielä kahden prosentin tuntumaan. Varautuminen talouskasvun heikkenemiseen hidastaa kysynnän kasvua ja väestön ikääntymisen ohella kulutuksen hidastuminen vähentää talouskasvua. Eräänä kulutuksen hidastumisen syynä on kotitalouksien velkaantuminen.

Kuitenkin hallitus toteaa, että Suomen talouskasvu perustuu kansainvälisen talouden hidastuessa tänä ja ensi vuonna erityisesti kotimaiseen kysyntään. Hallitus arvelee, että tähän riittävät edellisten vuosien palkankorotukset ja julkisten investointien säilyminen korkeina. Tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat omaan talouteensa, mutta eivät yhteiskunnan talouteen. Tämäkin kertoo kotitalouksien säästötalkoista.

En voikaan siis ymmärtää, mitä hallitus tarkoittaa huomauttaessaan, että kuluttajahinnat ovat nousseet vahvasta talouskasvusta huolimatta maltillisesti. Mitä vastuuttomuutta on se, että nyt jo tiedetään, että esimerkiksi neljähenkisellä perheellä on käytettävissä 1700 euroa vähemmän kuin viime vuonna eli 140 euroa vähemmän jokaisena kuukautena: lasten päivähoitomaksut, sähkö, bensa ja kunnallisvero nousevat sekä jatkossa myös terveyskeskusmaksut ja hammashuollon maksut nousevat. Eikö tämä ole kaiken lisäksi vielä itse aiheutettuakin?

Toiseksi työllisyys on parantunut hyvällä vauhdilla, joskin kehitys on ollut alueittain kovin epätasaista eikä pitkäaikaistyöttömien asema ole kaikkialla parantunut. Samalla kuitenkin työttömyyden aleneminen hidastuu jo kuluvana vuonna talouskasvun hiipuessa. Eikö tähän olisi tullut varautua kehyksissä lisääntyvin, ei laskevin työllisyysmäärärahoin?

Yleistilanteen ohessa aioin nostaa esiin erityisesti kolme kysymystä. Ensinnäkin kehitysyhteistyömäärärahat eivät tule aiemmista lupauksista huolimatta nousemaan sovittuun 0,7 prosenttiin bkt:sta. Kehyksiin tarvitaan 50 miljoonaa euroa lisää, jotta sitoumus 0,51 prosentin välitavoitteesta saavutettaisiin vuonna 2010. Nyt Suomen kehitysyhteistyömäärärahat ovat jäämässä tasolle, jota on jo 40 vuotta pyritty nostamaan, vaikka nostolla on eduskunnan laaja tuki.

Halusin puheessani puuttua innovaatioyliopiston rahoitukseen. Espoon yliopisto eli innovaatioyliopisto muodostaa 10 % yliopistokentästä, mutta saa 50 % tulevasta 200 miljoonan euron lisäpanostuksesta yliopistokentälle. Loput 90 % yliopistokentästä saa toiset 50 % lisämäärärahoista. Näin epäreilulla tavalla sivistysyliopistolaitos ajetaan alas ja erityisesti maakunnalliset yliopistot joutuvat koville määrärahataistelussa. Nyt on otettu askel kohti yksityisiä yliopistoja.

Lisäksi on todettava, että hallitus on ottanut työvoimapolitiikassa uuden suunnan. Hallitus alentaa työvoimapolitiikan määrärahoja 20 miljoona euroa vuodessa, minkä seurauksena työvoimahallintoa karsitaan kovalla kädellä ja työllisyyspoliittisia määrärahoja vähennetään reilusti. Se ei vain vetele, että Kokemäen työvoimatoimisto lakkautetaan nyt näistä ns. säästösyistä ja satakuntalaisten työllisyysmäärärahat vähenevät nykyisestä vähästäkin.