VIIKKO 14

Tiistaista torstaihin olin lakivaliokunnan matkalla Haagissa. Avarsin käsityksiäni Euroopan juridisen vallan ja esitutkintavallan ytimessä. Yhteisessä rikollisuudentorjunnassa ollaan tultu aika pitkälle: on poliisiyhteistyön Europol ja lainsäädäntö- ja tuomioistuinpuolen Eurojust. Taistelemme yhdessä kansainvälistä organisoitunutta rikollisuutta vastaan. Myös EU:n ulkopuolinen Norja on osallistunut rajat ylittävään turvallisuusyhteistyöhön.

Eurojust eli 27 kansallista syyttäjäedustajaa kertoivat, miten kymmenet raskaan kansainvälisen rikollisuuden Suomeen asti ulottuvat linkit on saatu ja saadaan kansainvälisellä syyttäjäverkolla haaviin ja tuomittavaksi kansallisessa oikeudessa. Vierailimme myös kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (International Criminal Court ICC), joka sijaitsee samassa rakennuksessa kuin Eurojust. Laitoksen omanlaisestaan ilmapiiristä kertoi meille paikanpäällä työskentelevä suomalainen Erkki Kourola. Parhaillaan työskennellään ihmisyyteen kohdistuvia rikoksia vastaan Kongosta, Ugandasta tai Sudanista nousevissa tapauksissa.

EY-tuomioistuimessa kävi varsin pian selväksi, miten kantajana suomalaiset yksityishenkilöt, firmat, julkisoikeudelliset yhteisöt tai jopa Suomen valtio ovat olleet aktiivisesti hakemassa oikeutta EU-komission päätöksistä tai kohtelusta. Mutta yhtä mielenkiintoista oli laajentaa juridisen vallan näkökulmaa EU:n ulkopuolellekin ja vierailla myös kansainvälisessä rikostuomioistuimessa Haagissa. Kävi varsin selkeäksi, että maailmassa tarvitaan Haagin kaltaista tuomioistuinta, jossa voidaan käsitellä puolueettomalla maaperällä sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Vaikka yli puolet maailman maista on sitoutunut tuon tuomiovallan piiriin, silti on valitettavaa, että monien maiden, kuten USA:n, Kiinan, Venäjän tai esim. Intian mukaantulo tuntuvat vielä lähes utopialta.

Pääsimme myös seuraamaan osaa Liberian entisen diktaattorin Charles Taylorin oikeudenkäynnistä. Ollessani vuonna 1993 vapaaehtoistyössä Ghanassa, näin konkreettisesti miten pakolaisleirillä Ghanan puolella liberialaiset kärsivät koko 90-luvun alun riehuneesta sisällissodasta; lapsisotilaat, hyväksikäytöt, tulevaisuuden tuhoaminen. Jo silloin tunnettu sotaratsu tämän kaiken takana oli sisällissodan päättymisen jälkeen Liberian presidentiksi noussut Taylor. Liberian ex-diktaattori istui neljän metrin päässä maakunnan tytöstä Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen istuntosalissa. Häntä odotti elinikäinen vankeus ja syystä.

Torstaina oli aika vierailla EY-tuomioistuimessa Luxemburgissa. Sielläkin saimme seurata oikeusistuntoa ja tavata suomalaisia tuomioistuimen työntekijöitä. EY-tuomioistuimen tärkeyttä osoittaa se, miten paljon EU:ta ja sen hallintoa vastaan käydään oikeutta: Euroopan unionissa tarvitaan tuomioistuinta, johon yksittäiset EU:n kansalaiset, yritykset, yhteisöt ja EU-valtiot voivat valittaa ja hakea oikeutta. Kaiken kaikkiaan päivät olivat antoisia osoittaen jälleen EU:n tärkeyden kun on kyse yhteisestä taistelusta rikollisuutta, terrorismia, ihmiskauppaa, rahanpesua ja rahan väärentämistä vastaan.

VIIKKO 15

Tiistaina olin suuren valiokunnan matkalla Brysselissä. Loppuviikosta oli käsittelyssä usea iso asia, joista käytin puheenvuorot hätäkeskusselonteon käsittelykeskustelussa keskiviikkona ja Lissabonin sopimusta koskevassa keskustelussa torstaina.

Hätäkeskuksen toiminnassahan on ollut puutteita alusta lähtien. Kansalaisten kannalta olennaisin palvelu on hätäpuheluun vastaaminen viivytyksettä ja ammattitaidolla. Hätäkeskuslaitos ei vuonna 2006 saavuttanut vastaamistavoitteitaan, minkä ohella hätäkeskuksen tulee käsitellä tehtävät sovitussa ajassa. Vika ei ole ylikuormitetun henkilöstön vaan resurssien. Myöskään maan eri osissa ei pitäisi olla niin suuria eroja hätäkeskusten toimivuuden välillä kuin nyt on. Mielestäni selonteossa olisi pitänyt keskittyä laajemmin henkilöstöhallinnossa ilmenevien ongelmien käsittelyyn, erityisesti johtamisen ja henkilöstöpolitiikan osalta. Erityistä syytä on kiinnittää huomiota myös työilmapiiriin ja sen seuraamiseen sekä päätöksenteon ja johtamisen avoimuuteen. Keskeisin ongelma hätäkeskuksissa on liian alhainen henkilöstömäärä, eikä tilannetta helpota se, että tuottavuusohjelmalla pitäisi vielä vähentää nykyisiäkin virkoja, vaikka uusia päivystäjiä tarvittaisiin jopa sata ja tämän päälle vielä joukko asiantuntijoita. Hätäkeskus tarvitsee vakituisia ja koulutettuja päivystäjiä, joiden työhyvinvoinnista on pidettävä huolta.

Torstaina oli käsittelyssä Lissabonin sopimus eli sopimus Euroopan unionin toiminnasta. Se selkeyttää ja parantaa unionin toimintaa monella tavalla. Ensinnäkin Lissabonin sopimuksella on monia positiivisia vaikutuksia kansallisten parlamenttien osallistumisen ja vaikutusvallan lisääntymiseen. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistoiminta saa nyt muodollisemman aseman. Kansallisten parlamenttien aseman vahvistaminen on tärkeä askel unionin demokratian vahvistamisessa. Toiseksi Euroopan parlamentin lainsäädäntövalta lisääntyy. Yhteispäätösmenettelystä, jossa parlamentti ja neuvosto ovat tasavertaisia päätöksentekijöitä, tulee nyt tavallinen lainsäädäntöjärjestys. Myös budjettivalta laajenee.
Haasteitakin on, jotta momentit tulevat hyväksytyksi kummassakin paikassa, sillä viimeisen sanan sanojaa ei enää ristiriidoissa ole. Demokratiaa vahvistetaan sopimuksessa myös muillakin tavoilla, esimerkiksi uuden kansalaisaloitteen avulla sekä unionin toimielinten ja virastojen tiukennetulla velvollisuudella antaa tietoja ja tiedottaa toiminnastaan. Euroopan unionista tulee nyt yksi oikeushenkilö ja EU myös liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Lisäksi unionin kansalaisten ja kaikkien EU-alueella asuvien henkilöiden kansalaisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet on koottu perusoikeusasiakirjaan, josta tulee nyt oikeudellisesti sitova.

Lissabonin sopimuksen hyväksymiseen liittyvät ongelmat ovat erityisesti tulkinnallisia. Kolmen lautasen problematiikka syntyy komission puheenjohtajan ja uusien toimijoiden johtamiseen sekä edustamiseen liittyvien erilaisten roolitusten myötä. Uskon, että meidän kaikkien yhteinen etumme on se, että saamme päätökseen tämän pitkän tien kulkemisen ratifioimalla yhteisen EU-maita koskevan Lissabonin sopimuksen.

VIIKKO 16

Koko viikko meni Strasbourgissa Euroopan Neuvoston yleisistunnossa. Käsittelyssä oli jälleen monenlaisia asioita ajankohtaisista vaaleista eri maissa aborttiin. Lisäksi Satakunnan maakuntahallitus oli Strasbourgissa koko viikon.

Käytin puheenvuoron Venäjän vaaleista heti maanantain istunnossa. Venäjän vaaleissa ilmeni tarkkailijoiden mukaan monenlaisia epäselvyyksiä, joista räikeimmät liittyivät mediamonopoliin ja ehdokkaiden rekisteröintiin.

Myös Euroopan Neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen vaalitarkkailijavaltuuskunta esitti syvän huolensa vaalien reiluudesta ja vapaudesta. Esim. ETYJ ei päässyt tarkkailemaan vaaleja lainkaan, joten EN oli ainoa parlamentaarinen vaalientarkkailuelin.

Vaatimus saada kaksi miljoonaa allekirjoitusta 30 päivässä oli riippumattomille ehdokkaille mahdoton ja vaatimuksena järjenvastainen. Ehdokkaiden ilmoittautumismenetelmien tulisi olla yksinkertaisempia. Toiseksi rahoituksen tulisi olla läpinäkyvämpää. Vaalitarkkailijat kuulivat julkisten varojen väärinkäytöksistä ehdokas Medvedevin hyväksi, vaikka syytöksiä ei voitukaan osoittaa oikeiksi tai vääriksi. Kolmanneksi media suosi silmiinpistävästi Medvedeviä muiden ehdokkaiden kustannuksella. Pääehdokas ei alentunut edes vaalikeskusteluihin, mutta sai silti eniten media-aikaa. Julkinen yleisradiotoiminta voisi avartaa mediaa ja lisäisi demokratiaa, minkä tulisi olla Venäjän yhteiskunnan perusta. Neljänneksi vaalitarkkailijat huomasivat, että 45 % kansasta ei edes uskonut vaalien olevan reiluja – toisaalta peräti 70 % oli valmis hyväksymään presidentikseen kenet tahansa istuvan presidentti Putinin suositteleman ehdokkaan. Tietysti taustalla on vahva kasvukausi, mutta siitä huolimatta demokratian tulisi olla tärkein periaate ihmisyyden ja ihmisyhteisöjen rakentamisessa ja kehittämisessä, myös Venäjällä.

VIIKKO 17

Lakivaliokunnassa keskusteltiin jälleen sellaisesta asiasta, joka on ollut lehdissäkin. Aiheena oli siis avioliittolaki: ryhdytäänkö avioerotilanteessa noudattamaan avioparin asuinmaan avioerolainsäädäntöä vai ei. Suomalaisia asia koskettaa siitäkin näkökannasta, että minkälaisen lainsäädännön mukaan suomalainen eroaa ulkomaalaisesta puolisostaan jatkossa. Jos Euroopan unionin alueella yhdenmukaistetaan avioerolainsäädäntöä, silloin eittämättä vastakkain ovat pohjoismainen ja eteläeurooppalainen avioerolainsäädäntö: joudummeko avioerotilanteessa etsimään esimerkiksi syyllisiä avioeroon vai voivatko suomalaiset erota samalla tavalla kuin suomalaisessa lainsäädännössä nykyisellään.

Torstaina Tiibetin tilanne nousi odotetusti suullisen kyselytunnin asiaksi. Pääministeri aikoo osallistua olympialaisten aloitusjuhlallisuuksiin, sillä hän "ei sekoita politiikkaa ja urheilua". Salissa todettiin tietysti, että pääministeriä ei ole kutsuttu kisoihin urheilijana eikä avajaistilaisuudessa edes urheilla. Onkin niin, että kiinalaisille ja muillekin ihmisoikeuksia rikkoville maille annetaan lupa epädemokraattiseen toimintaan, jos poliittisin ja kauppapoliittisin toimin mihinkään ei puututa.

Viikon mittaan tuli myös vieraita: Paperiliiton eläkeläisiä Porista keskiviikkona ja ulvilalaisia lukiolaisia torstaina. Vierailujen emännöiminen ja eduskunnan esittely on aina mukavaa ja tällä kertaa sattui vielä kaksi noin erilaista ryhmää. Varsinkin nuorten tapaaminen on aina innostavaa. Nuorempaa voimaa on ollut eduskunnassa näinä viikkoina enemmänkin, sillä meillä on ollut työharjoittelussa espoolainen yhdeksäsluokkalainen Jenny Malinen. Jenny ahkeroi yhteensä 11 päivän ajan avustajana tai oikeastaan avustajani avustajana. Jennyhän on meillä jo toinen työharjoittelija tämän runsaan vuoden aikana. Verrattain vähän olemme ehtineet yhdessä työskentelemään, sillä olen joutunut juoksemaan kokouksissa ulkomaita myöten, mutta vihdoin perjantaina meillä oli aikaa jutella hieman enemmän. Kysyin häneltä että mitä mieltä hän on eduskunnassa tehtävästä työstä. Tyttö ihmetteli työtahtia ja totesi että vaikka täällä tehdäänkin näin hullulla tahdilla töitä niin "sinä olet tosi täyspäinen"!

VIIKKO 18

Vappupuheessani nostin esiin monia ajankohtaisia kysymyksiä, joista nyt riittänee nostaa esiin kolme. Ensinnäkin puutuin verotukseen, sillä perustuslain yhdenvertaisuuspykälän valossa hallitus on tosiaankin röyhkeä aikoessaan poistaa kaikkein rikkaimmilta yritysperintöjen ja osinkotulojen verollisuuden huojentaen samalla maa- ja metsätilojen perintöjen verotusta. Kuitenkin tavallinen ihminen maksaa perintöveronsa edelleen. Suunnitelmissa olevilla perintöveroesityksillä, ruuan arvolisäverotuksen alennuksilla ja matalapalkkatuella ei tehdä sellaista veropolitiikkaa, mikä tukisi riittävästi työllisyyttä.

Toiseksi työllisyyden hoito on hallituksen asialistan häntäpäässä. Pelkästään Satakunnassa oli helmikuun lopussa noin 10400 työtöntä, joista lähes puolet oli yli 50-vuotiaita. 16 satakuntalaista kuntaa kärsii korkeammasta työttömyydestä kuin koko maassa keskimäärin. Kotkan jälkeen Porissa on eniten pitkäaikaistyöttömiä koko maassa. Silti työllisyysmäärärahat vähenevät. Miten pärjätään ensi vuonna, kun tiedossa on jo, että hallitus esittää jälleen vähennettäväksi 20 milj. euroa ensi vuoden työllisyyden hoidosta? Samalla esitetään, että työvoimahallintoa karsitaan entisestään. Lisäksi porvarien hallitusohjelmassa epätyypilliset työsuhteet mainitaan vain kerran ja silloinkin poikkihallinnollisen politiikkaohjelman esittelyssä. Samalla todetaan, että työelämältä vaaditaan joustavuutta, mikä porvareille tuntuu tarkoittavan epätyypillisten työsuhteiden hyväksymistä. Myös nuorten yhteiskuntatakuun toteutumisessa on edelleen erittäin paljon kohentamisen varaa. Oppivelvollisuuden laajentaminen koskemaan iän sijaan riittävän oppimäärän suorittamista olisi askel parempaan suuntaan.

Kolmanneksi suomalaisten tuloerot ovat heikentyneet jo 1970-luvun tasolle ja 3,9 prosentin inflaatiokehitys kertoo kansalaisten heikentyneestä ostovoimasta. Samaan aikaan nousussa oleva tulokehitys osoittaa karmealla tavalla, kuinka markkinaehtoista, erilaista, erisuuruista ja eriarvoistavaa tulokehitys todellisuudessa on ollut. Esimerkiksi keskituloisella neljähenkisellä perheellä on käytettävissään noin 1500 euroa vähemmän kuin viime vuonna eli 125 euroa vähemmän joka kuukausi. Eikä korotuksille näytä tulevan loppua, sillä hallitus aikoo heikentää ostovoimaa entisestään sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksujen 20 prosentin korotuksella, vaikka maksut ovat jo kolmanneksi korkeimmat koko Euroopassa. Ostovoimakehitystä on tuettava nyt uusilla tulonsiirroilla kaikkein pienempituloisille lapsiperheille ja eläkeläisille sekä työttömille.

VIIKKO 19

Keskiviikkona keskustelussa oli Euroopan Neuvoston vuosikertomus. Ehdin kuin ehdinkin käyttää puheenvuoron, vaikka samaan aikaan istunnon kanssa alkoi Helsingin sos.dem.naisten eettistä kuluttamista käsittelevä tilaisuus, jonne he kutsuivat minut Kuluttajaliiton puheenjohtajana keskustelemaan. Eettistä kuluttamista on nyt käsitelty useissa tilaisuuksista, mihin olen oikein tyytyväinen. Kuluttamisen merkitys on monessa mielessä yhteiskunnassamme korostuneessa asemassa, ja kuluttajat voivat todella vaikuttaa kulutushyödykkeiden tuottajiin ostopäätöksillään. Osa perinteisen poliittisen toiminnan kiinnostuksen laimenemisesta selittyy sillä, että kansalaisilla on muunlaisia tapoja vaikuttaa asioihin, joita pitävät tärkeinä. Esimerkiksi Reilun kaupan tuotteiden suosio kertoo siitä, että asia kiinnostaa kunhan tietoa ja vaihtoehtoja on esillä.

Euroopan Neuvoston vuosikertomusta koskevan puheenvuoroni aloitin toteamalla, että eurooppalaisista yhteiskunnista on tullut yhä monikulttuurisempia. Muukalaisvihan ja rasismin, syrjinnän ja ymmärtämättömyyden kaltaisiin haasteisiin on EN:ssa tartuttu.

Vuonna 2007 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous käsitteli yli 90 raporttia. Erityisesti esillä ovat olleet demokratia- ja ihmisoikeuskysymykset. Niinpä huhtikuussa järjestettiin teemaistuntopäivät, jossa perehdyttiin ihmisoikeuksien ja demokratian tilaan Euroopassa. Suurimmaksi ongelmaksi nousi tehtyjen sopimusten ja niiden tosiasiallisen toteuttamisen välinen valtava ero. Sinänsä Euroopan neuvoston merkitys ihmisoikeuksien edistämisessä on kiistaton. Myös poliittisen aktiivisuuden ja kiinnostuksen herättelemisessä Euroopan tason yhteistyöllä on tehtävää. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota naisten asemaan, sillä naisten mahdollisuudet poliittiseen osallisuuteen ovat usein miehiä alhaisempia.

Eräitä Euroopan neuvoston päätehtäviä on yleisen oikeusnormiston luominen Euroopan tasolla, sillä kansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä ja normistossa paljastuu koko ajan puutteita. Käsittelyssä on ollut suuria asiakokonaisuuksia liittyen mm. sosiaalisiin oikeuksiin ja tietoverkkorikollisuuteen. Euroopan neuvosto ja Euroopan unioni tekevät läheistä yhteistyötä, vaikka neuvoston ohjeistukset eivät unionia sido. Lähes 200 yleissopimusta ja sekä lukuisia ministerineuvoston suosituksia sisältävän demokratiasäännöstön luomisessa Euroopan neuvosto on osoittanut vahvuuksiaan. Demokratiaa on tuettu myös mm. erilaisten koulutus- ja yhteistyöohjelmien kautta.

VIIKKO 20

Suurin asia tällä viikolla oli torstaina käsittelyssä ollut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korottaminen. Hallitus siis esittää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen 16,6 prosentin korotusta sitomalla maksut vuosien 2002-2006 kustannuskehitystä vastaavaan indeksiin. Vuonna 2010 aiotaan ottaa käyttöön automaattiset indeksikorotukset. Näin toimeentulo- ja terveyserot kasvavat entisestään. Suurin epäkohta on se, että tulonsiirrot ja sosiaaliturvaetuudet eivät ole indekseihin sidottuja, mutta menot ovat. Korotukset tuovat vääjäämättä uusia toimeentulotuen asiakkaita niiden lisäksi, jotka nyt sidotaan tiukemmin toimeentulotuen asiakkaiksi. Esityksessä ei ole kannettu huolta myöskään esimerkiksi siitä, että pitkäaikaissairaat ovat alimmassa sosiaaliryhmässä 50 prosenttia ylimpiä sosiaaliryhmiä yleisempiä. Kuntien voimavaratkaan eivät parane, sillä 60 miljoonaa euroa 65 miljoonan euron maksukertymästä tulee suoraan valtiolle ja silti kuntien valtionosuudet ovat vähenemässä. Sosiaali- ja terveyspalvelut pitää rahoittaa verovaroista ja riittävin valtionosuuksin.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta edellyttää, että korotusperusteeksi otetaan sosiaali- ja terveystoimen hintaindeksin sijaan kansaneläkeindeksi. Eläkeläisten, työttömien ja toimeentulotukiasiakkaiden tuloja säätelevien indeksien nousu on ollut selvästi hitaampaa kuin sosiaali- ja terveystoimen hintaindeksin, joten hallituksen tarkoituksena on saada julkisia terveyspalveluja käyttävät pieni- ja keskituloiset korvaamaan terveydenhuollon kustannusten nousu.

Ennen mitään korotuksia pitäisi nyt maksukattojärjestelmä uusia kokonaan, sillä nykyisellään on useita eri maksukattoja eikä niissä huomioida monia menoja kuten esimerkiksi hammashoidon, sairaankuljetuksen eikä lääkärintodistuksen maksuja, yksityislääkärin lähetteellä tehtäviä laboratorio- tai kuvantamistutkimuksia, kuten röntgen- ja ultraäänikuvauksia, eikä tulosidonnaisia tai toimeentulotuella maksettavia terveysmaksuja. Muihin EU-maihin verrattuna omavastuuosuudet sairausvakuutuksessa ja kuntoutuksessa ovat korkeahkot. Silti esimerkiksi vuonna 2002 terveydenhuollon asiakasmaksukatto ylittyi 62 000 ihmisellä. Maksukatot on yhdistettävä, ja katon seurantaan on luotava automaattinen järjestelmä.

Kannatettavaa esityksessä on päivähoitomaksujen perhe-käsitteen muuttaminen huomioimaan perheen todellinen koko. Kuitenkin samalla 40 prosentilla perheistä maksut nousevat. Ylimpään maksuluokkaan joutumiseen riittää kaksi työssä käyvää vanhempaa, joiden ansiotulot ovat vähemmän kuin palkansaajien keskitulo. Näin hallitus jatkaa toisen vanhemman, yleensä naisen, tukemista jättäytymisessä pois ansiotyöstä. Huolestuttava on myös hallituksen esitys, jonka mukaan kunnassa voidaan poiketa tilapäisesti ja lyhytaikaisesti henkilöstön ja hoidettavien lasten suhdeluvusta, kun hoitotarve muuttuu kokoaikaiseksi vanhemman tai muun huoltajan työllistymisen, opintojen tai koulutuksen johdosta. Suhdepaikoista poikkeaminen aiheuttaa päivähoidossa jatkuvasti päiväkohtaisen lapsiluvun ylittämistä jo nykyään aivan liian paljon, eikä sitä tule tällä esityksellä enää lisätä.

Viikko 21

Viikko on ollut kiireinen ja täynnä tärkeitä asioita. Tiistaina istunnossa käsiteltiin tulevien vuosien menokehyksiä. Olen kirjoittanut niistä aikaisemmin, joten jätän ne nyt vähemmälle.


Nimittäin muitakin isoja juttuja riittää. Keskiviikkona salissa oli käsittelyssä opposition välikysymys yliopistouudistuksesta. Maakuntamme kannalta on keskeistä, että saamme uuden yliopistolain asetukseen kirjauksen maan kuuden yliopistokeskuksen olemassaolosta ja asemasta.

Ilta oli kova, sillä hallituspuolueiden kansanedustajat pistivät kovasti parastaan debateissa. Tilannetta ei auttanut yhtään, että olimme noin viimeisen tunnin ajan eduskuntaryhmämme varapuheenjohtaja Gustafssonin kanssa kahdestaan koko oppositiosta puolustamassa välikysymystämme. Itsekin jouduin vielä käyttämään illan lopuksi uuden pitkän puheenvuoron puhujakorokkeelta, eikä valmiiksi kirjoitettua puhetta ollut tarjolla. Joten oli tehtävä neitsytmatka puhujapönttöön niin, että puhuin täysin ilman etukäteissuunnitelmaa ja -valmistelua. Olin iloinen, että kokeilin ja huomaisin pystyväni puhumaan pelkkien ranskalaisten viivojen pohjalta yli 5 minuuttia ilman etukäteisvalmistelua. Kyllä silti vähän jännitti, kuulijakunta oli kovatasoista ja kriittistä. Kirjoitan nyt yliopistouudistukseen liittyvistä ongelmista tarkemmin.

Oikeistohallitus suunnittelee yliopistouudistusta, jonka yhteydessä perustetaan uusi innovaatioyliopisto sekä kehitetään yliopistoille uusia hallinto- ja rahoitusmalleja. Samalla laitetaan vanha laki uusiksi tarjoamalla kaikille yliopistoille oikeus toimia jatkossa joko julkisoikeudellisina laitoksina tai yksityisoikeudellisina säätiöinä. Oikeistohallitus on myös etsimässä avoimesti lisärahoitusta yliopistoille yksityisen rahan puolelta.

SDP on porvarihallituksesta poiketen sitoutunut Tiede- ja teknologianeuvoston esitykseen, jonka mukaan kaikkien Suomen yliopistojen perusrahoitusten nostetaan vaalikaudella 200 miljoonalla eurolla. Lisäksi yliopistoille on korvattava henkilöstön palkankorotuksista ja vuokran nousuista aiheutuneet kulut. Henkilökunnan asema ja palvelussuhteen ehdot eläketurvan osalta on turvattava. On huomattava, että hallituksen kehyspäätös pettää annetut toimintamäärärahalupaukset, sillä ensi vuodelle luvatuista 30 miljoonasta eurosta 2/3 menee palkankorotuksiin ja rakenteellisen kehittämiseen, jolloin todelliseksi kehittämisrahaksi jää vain yhdeksän miljoonaa euroa. Yliopistojen perusrahoitus on riittämätöntä.

Siksi kannatan yliopistojen julkisoikeudellista hallintomallia ja taloudellisen pääoman saamista kehyksen ulkopuolisina finanssisijoituksina ilman ehtoja yksityisen rahoituksen keräämisestä. Minusta julkisoikeudellisena laitoksena yliopistojen on valittava itse hallituksensa jäsenet. Autonomian tavoite kääntyy itseään vastaan, jos tulevaisuudessa rahoittajat ovat mukana päättämässä tieteellisen työn ja opetuksen linjauksista säätiöpohjaisissa yliopistoissa. Lisäksi kannatan innovaatioyliopiston pitämistä erillisenä hankkeena, jossa kokeillaan yksityisoikeudellisen säätiön hallintomallia muista yliopistoista poiketen.

Hallituksen esitys uusista rahoitusmalleista ei takaa alueellista tasa-arvoa eikä oikeudenmukaisuutta. Maan eri osien yliopistot samoin kuin eri tieteenalat asetetaan eriarvoiseen asemaan. Vaikka hallitus puhuu kauniita tieteen ja koulutuksen merkityksestä yhteiskunnalle, silti se välttää vastuun siirtämällä perinteisen valtionohjauksen markkinavoimille. Sinivihreän hallituksen kilpailuhenkisyyden ja yksilöllisyyden ihannointi viedään niin pitkälle, että yliopistot tavoittelevat jatkossa perustehtävänsä ohella markkinarahaa. Suomalainen sivistysyliopisto vaarantuu todellakin, kun hallitus kannustaa yliopistoja jatkossa keräämään entistä enemmän yksityistä rahoitusta ja sen ehtona muuttumaan yksityisiksi markkinayliopistoiksi. Tästä oikeistohallituksen työtapaturman laajuudesta kertoo hyvin se, että jatkossa yliopistojen toimintaedellytykset tehdään riippuvaisiksi siitä, saavatko ne yksityistä pääomaa vai eivät. Ei voi kuin ihmetellä, miksi hallitus yhtäkkiä kehyspäätöksen yhteydessä päätti, että tämä säätiöpohjainen innovaatioyliopistokokeilu ei jääkään erillishankkeeksi, vaan säätiöpohjainen hallintomalli ja yksityisen rahoituksen keruu koplattiin yhteen kaikille yliopistoille kilpailtavaksi. Miksi ei odotettu innovaatiotriangelin eli innovaatioyliopiston tuomia kokemuksia hallintomallin, tulosten ja toiminnan suhteen ennen koko korkeakoulukentän ottamista tällaiseen mukaan? Tällainen koplaaminen johtaa siihen, että luovutaan yleisestä periaatteesta, jonka mukaan yliopistot ovat Suomessa julkisesti rahoitettuja. Olemme aloittamassa harkitsemattoman rakennemuutoksen, jonka suuntaa ei kukaan tunnu tietävän.


Torstaina puhuttiin koko ilta perintöverouudistuksesta. Olin illan ensimmäinen puhuja listalla heti ministeri Kataisen ja debatin jälkeen. Vähän jännitti olla sellaisella aitiopaikalla, mutta hyvin meni.

Hallitus esittää, että maatilojen ja yritysten perintöjen verohuojennus nostetaan 80 prosenttiin sukupolvenvaihdosten yhteydessä. Minusta esityksessä on hyvää vai yksi asia: metsätilat jäävät nyt pois huojennuksen piiristä. Suurin ongelma on se, että hallituksen esitys yritysten ja maatilojen perimistä koskevan sukupolvenvaihdoshuojennuksen venyttämisestä 80 prosenttiin tarkoittaisi yritysperintöjen kohdalla lähes täyttä verovapautta. Nimittäin korkein hallinto-oikeus on tulkinnut vuoden 2005 huojennusta hyvin väljästi. Sen seurauksena verohuojennuksen piiriin on päätynyt muutakin yritystoimintaa kuin aitoa yritystoiminnan tuotannollista omaisuutta -- vastoin hallitusohjelmaa ja sosialidemokraattien linjaa.

Meillä lainsäätäjillä on koska tahansa mahdollisuus rajata huojennuksen piiristä mitä tahansa osia pois. Nyt valtiovarainministeriön valmistelemassa esityksessä ovat pois rajattuina arvopaperisalkut, sijoitusrahasto-osuudet, ylisuuri kassa sekä yrityksen toiminnan kannalta tarpeettomat ja ulkopuolelle varatut kiinteistöt. Oikeistohallitus päätti kuitenkin, ettei tuotannollisen ja sijoitusomaisuuden eroa tarvitse tutkia, eikä aitoa yritysvarallisuutta ja yritysomaisuutta ole tarpeen määritellä kunnolla. Tämän seurauksena lakiin on jäämässä mahdollisuus jatkossa myös keinotella ja kiertää verotusta.

Perustuslakinäkökulmasta tarkasteltuna esitys on kestämätön myös siksi, että samankokoinen perintö voi toisella perijällä olla verollinen ja toinen lähes veroton. Osakesalkun verotus voi vaihdella kansalaisen näkökulmasta jatkossa mielivaltaisesti sen mukaan, tuleeko salkku yritysomaisuuden mukana vai kenties perittävältä, joka on harrastanut sijoitustoimintaa muuten. Kyse on sellaisten perillisten tai lahjansaajien yhdenvertaisuuden loukkaamisesta, jotka perivät samanlaista omaisuutta ilman vastaavia huojennuksia. Esitys on siksi myös ristiriidassa perustuslain yhdenvertaisuuspykälän kanssa. Lakiesitystä ei ole mahdollista myöskään perustella työllisyysnäkökulmilla, sillä esimerkiksi sijoitusomaisuuden perinnöllä ei esimerkiksi ole mitään työllistävää vaikutusta. Lisäksi miksi omien lasten jatkama yritys olisi muita parempi työllistäjä? Muuten myös hallituksen lakiesityksen perusteluissa todetaan, että lailla ei tule olemaan juuri työllisyysvaikutuksia.


Perjantaina äänestimme hallituksen luottamuksesta yliopistouudistuksessa. Hallituspuolueiden kansanedustajilla oli luottamus tallella, oppositiolla ei. Olin vasta myöhään kotona, oli tosi paljon tehtävää ennen kuin sain kaiken valmiiksi. Ihana tunne avata kotiovi: kotona taas!

Lauantaina siivosin koko aamun. Kello 11 piti olla puoluekokousedustajien tapaamisessa taidemuseolla. Kello 13 olin jo Eetun aukiolla Porissa tapaamassa kansalaisia ja ottamassa vastaan tukiryhmäni kanssa työmääräyksiä. Olen iloinen, että niin monet olivat liikkeellä ja tehtäviä tuli paljon.

Haluan olla aidosti ihmisten viestinviejänä ja oikea kansan edustaja. Sain paljon myös positiivista palautetta, tuntui hienolta.

Monet kysyivät myös vaalirahoitussotkuista. Minulla itselläni ei ole mitään lisättävää ja olen itse ottanut hyvin tosissani vaalirahoitusilmoituksen täyttämisen. Harmi vain, että nyt osa kansanedustajista pilaa meidän asiallisesti asioita hoitavien maineen. Kansalaiset olettavat, että kaikki kansanedustajat ovat samanlaisia - että suuria rahoja vaan kierretään ja tukijoita salaillaan. Itse olen halunnut olla avoin ja se näkyy omassa ilmoituksessani.

Lauantaina iltapäivällä tukiryhmäläiset tulivat luokseni kylään. Pohdimme ajankohtaisia, sain uusia tehtävänantoja ja tietysti puhuimme paljon muustakin kuin politiikasta. Illalla kävin vielä äidillä kylässä.

Sunnuntaina olin Nakkilan markkinoilla JHL:n ja SDP:n teltoilla päivystämässä. Väkeä kävi runsaasti ja toimeksiantojakin tuli. Upea päivä.

Viikko 22

Maanantaina oli valtuuston tilinpäätöskokous ja valtuustoryhmä alkoi jo kello 12. Illalla taas oli Punaisen Ristin Satakunnan ja Varsinais-Suomen piirien yhteistapaaminen Laitilassa Punaisen Ristin tulevaan yleiskokoukseen liittyen. Illalla autoilin vielä Helsinkiin. Olin perillä puoliltaöin: nukkumaan!

Tiistaina eduskunnassa keskusteltiin toisesta lisäbudjetista. Yhtä kovaa keskustelua käytävillä ja ruokapöydissä herätti hallituspuolueiden kansanedustajien vaalirahoitussotkut. On todella harmillista, että tietyt kansanedustajat ovat piutpaut välittäneet vaalilaista ja tehneet ikävästi meille kaikille. Itse otin vaalilain ja vaalirahoitusilmoituksen täytön tosissani, eikä minulla ole mitään täydennettävää, asiat ovat kuten lomakkeessani sanotaan. Olen todella pahoillani, että kaikki kansanedustajat vedetään mukaan tähän lokaan, vaikka olemme hoitaneet asiamme kunnolla.

Keskiviikkona kävin valiokuntien jälkeen puoluetoimistolla, jossa järjestettiin kokous puoluekokouksen valiokuntien puheenjohtajille. Toimin puoluekokouksessa kansainvälisten asiain valiokunnan puheenjohtajana, joten kävin kokouksessa saamassa informaatiota yksityiskohdista ja sopimaan käytännön järjestelyistä. Iltapäivällä oli istunto. Kannatin eduskuntaryhmämme varapuheenjohtaja Gustafssonin aloitetta istunnossa. On epäreilua ja epätasa-arvoista, että palkkatuettua työtä tekevät työntekijät asetetaan eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, minkä verran valtion tukea työnantaja on saanut työntekijänsä palkkakustannuksiin. Nyt saman työnantajan palveluksessa olevat työntekijät tulevat kohdelluiksi eri tavalla työttömyysturvan kertymisen suhteen riippuen siitä, kuinka suuren osan työntekijän palkasta työnantaja saa valtion tukena. Minusta työntekijöitä tulee kohdella samalla tavalla työssäoloehdon kerryttämisessä. Näin ollen työttömyysturvalain työssäoloehdon karttumista koskevia säädöksiä tulee tarkentaa niin, että työnteko, johon työnantajalle maksetaan korkeinta korotettua palkkatukea, luetaan myös kokonaisuudessaan työntekijän työssäoloehtoon.

Myöhemmin illalla oli pääministerin vastaanotto oppositiopuolueille. Vasemmistoliiton vuoro oli tuoda lahja, se oli Kiannon Punainen viiva. Edustaja Lapintie pyysi pääministeriä olemaan rohkea ja vetämään punaisen viivan.

Torstaina oli todella kiireinen päivä. Oli kirjoitettava kolumni Uuteen Aikaan ja saatava muut päivän asiat kuntoon kokousten lomassa. Olen iloinen, että eduskuntaryhmämme kokouksessa päätettiin ottaa lopulta indeksitarkistukset kyselytunnin aiheeksi. Nimittäin edelleen pelkällä kansaneläkkeellä toimeentuleva eläkkeensaaja elää reilusti alle EU:n asettaman köyhyysrajan. Inflaatio lähestyy jo 4:ää prosenttia, ja samalla kuitenkin työeläkeindeksin korotus on jäänyt vähän reiluun 2 prosenttiin. On aivan selvää, että inflaatio rankaisee erittäin kovasti pienituloisia eläkeläisiä. Mitä pikimmin nyt pitäisi ryhtyä nostamaan pienituloisten ostovoimaa erilaisin tulonsiirroin. Onnistuin myös saamaan kyselytunnilla puheenvuoron ja tuomaan edeltävät asiat tietoon. Lisäksi pääsin kysymään ministeriltä, onko hallituksessa aiottu puuttua eläkeläisten ostovoimaan erilaisilla tulonsiirroilla. Ministeri halusi vain piiloutua kolmikantaneuvottelujen taakse, eikä halunnut ottaa kantaa eläkeindeksin tarkistukseen. Siksi kyin vielä ministeri Hyssälältä, miksi hän menee ratkaisun taakse, jota esimerkiksi EK ei enää kannata.

Muuten torstain kyselytunnin jälkeen istunnossa käsiteltiin myös oikeusasiamiehen vuosikertomusta. Olen ylpeä, että eduskunnan oikeusasiamiehen toiminta käynnistyi Suomessa toisena maailmassa, jo vuonna 1920. Saamiensa kanteluiden ja omien aloitteidensa ohjaamana oikeusasiamies tutkii kaikki tapaukset, joissa on aihetta epäillä lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä. Näiden kanteluiden ja muiden laillisuusvalvonta-asioiden määrä on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Huolestuttavaa on se, että saapuneiden asioiden määrän selvästä kasvusta huolimatta lisävirkoja ei ole perustettu ja tilapäisten virkojen määräaikoja on vähennetty. Nyt oikeusasiamiehen suorittamia tarkastuksia joudutaan vähentämään kantelumäärien kasvaessa ja käsittelyajat pitenevät entisestään. Oikeusasiamiehen toiminnan vaikuttavuutta selvittäneessä tutkimuksessa suositeltiin, että oikeusasiamies saisi lisää harkintavaltaa siinä, mitkä kantelut johtavat tutkimuksiin. Minun mielestäni on pelättävissä, että tällainen muutos saattaisi johtaa monien kanteluiden jäämiseen B-mappiin tai Ö-mappiin. Tärkeämpää olisi taata oikeusasiamiehelle riittävät resurssit tutkia kaikki kantelut ja nopeasti. Jokaiselle suomalaiselle kuuluu oikeus saada asiansa tutkittavaksi puolueettomassa laillisuuselimessä, vaikka se vähän maksaisikin valtiolle.

Nyt on jo perjantai. Istun yhä eduskunnassa työhuoneessani. Kello on kohta kuusi illalla. Pitäisi lähteä kotiin. Olen vasta myöhään Porissa, jos en kohta lähde. Tunnelmat ovat kuitenkin oudot. Koko päivän eduskunnassa ja julkisuudessa on kohuttu Helsingin sanomien jutusta, jossa väitetään, että yhä enemmän alkaa näyttää siltä, että jättimäisellä vaalirahoituksella ovat tietyt yritystahot halunneet ostaa kannatusta nykyistä hallituspuolueiden kansanedustajilta asioilleen. Nyt pääministeri Vanhaselta vaaditaan ja nopeasti selvitystä eduskunnan edessä. Sen jälkeen katsotaan jatko.

Muuten huomenna on ihana päivä. Silloin kesälaitumille kirmaa Suomen tulevaisuuden toivot. Osa heistä päättää koulunsa tähän kesään: 66900 yhdeksäsluokkalaista, 1300 kymppiluokkalaista, 32500 ylioppilasta, 43800 ammatillisen koulutuksen suorittanutta ja 1700 yhdistelmätutkinnon suorittanutta nuorta ovat nyt valmiita siirtymään eteenpäin, kohti unelmiensa tulevaisuutta. Aion käydä onnittelemassa entisiä opiskelijoitani ja nyt ylioppilaita mahtavasta saavutuksesta. Lisäksi käyn aika monessa paikassa oikein ylioppilasjuhlissa ja muissa valmistujaisissa. Hienoa! Onnea valmistuville!

VIIKKO 23

Puoluekokous Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja Suomen Punaisen Ristin yleiskokous Oulussa olivat kohdallani viikon isot asiat. Punaisen Ristin yleiskokous alkoi lauantaina ja puolikokous päättyi vasta lauantaina. Oli aika dilemma olla molemmissa tärkeissä kokouksissa muutaman tunnin samaan aikaan. Sain muilta puoluekokousedustajilta täyden tuen aikaisemmalle lähdölle Ouluun: olin nimittäin ehdolla järjestön korkeimpaan luottamustehtävään, Punaisen Ristin valtuuston puheenjohtajaksi.

Mutta ensin puoluekokouksesta. Puoluekokouksessa oli iloinen, suorastaan riehakas tunnelma. Itse johdin puoluekokouksessa kansainvälisten asioiden valiokuntaa ja sain jopa työstäni kiitosta. Kokouksen henki uuteen astuessa oli vertaansa vailla, mikä näkyi uloskin. Me satakuntalaiset olimme yhtenäisiä ja erittäin aktiivisia. Henkilövalintojen ja asiakysymysten jäljiltä meillä on lähestulkoon täysin uusi kovin kärki ja rohkeita linjauksia. Korhostelusta pidättäytymään lupautunut puoluesihteeri Korhosemme osoittaa varmasti paikkansa ja uusi puheenjohtaja Urpilainen tulee näyttämään kyntensä. Olen iloinen, että Jutta Urpilainen valittiin. Hän on ollut tutorini eduskuntatyössä ja aina auttanut kaikissa asioissa. Myös satakuntalaisilla on syytä juhlaan, sillä yksistään Juttaa kannatti jo ensimmäisellä kierroksella lähes puolet satakuntalaisista puoluekokousedustajista, vaikka ehdokkaitakin oli vielä silloin 9.

Etenkin sosialidemokraattien vaatima maksuton päivähoito on heti saanut oikeistolta pyyhkeitä, mikä on ymmärrettävää, sillä he eivät aikanaan panostaneet maksuttomaan perusopetukseen ja kirjastoverkkoonkaan. Muutoin päätimme puoluekokouksessa mm. pitää Nato-linjamme ennallaan ja vaatia nuorten mielenterveyshoidon takuun tiukentamista. Kokouksesta jäi mukava mieli ja nyt mennään - pitkälle! Olemme tekemässä tulevaisuutta!

Myös Oulun yleiskokouksessa elettiin jännittäviä aikoja. Olimme molemmat Erkki Liikasen kanssa ehdolla kahdelle Punaisen Ristin tärkeimmälle paikalle. Erkki valittiin Suomen Punaisen Ristin uudeksi puheenjohtajaksi ja minut valtuuston puheenjohtajan nuijaa heiluttamaan. Kuusi vuotta järjestön varapuheenjohtajana on pitkä aika, joten halusin vielä isompia haasteita ja niitä todella sain. Monet kysyvät, miksi jaksan vaikuttaa kansalaisjärjestössä politiikan päivätyön lisäksi. Olen sanonut, että jos olisitte mukana SPR:n toiminnassa, tietäisitte, miksi haluan käyttää kaiken vapaa-aikani niiden hyvien asioiden puolesta, joita Punainen Risti tekee. On hienoa olla mukana liikkeessä, jonka tarkoituksena on auttaa maailmaa niin Suomessa kuin muuallakin.

VIIKKO 24

Erityinen esille noussut asia tällä viikolla liittyi esitykseen, jolla edunvalvontapalveluiden tuottaminen siirretään kunnilta valtiolle. Kyse on kunta- ja palvelurakenneuudistukseen sisältyvästä muutoksesta. Jatkossa oikeusministeriö vastaa edunvalvontapalveluiden yleisestä johtamisesta, ohjauksesta ja valvonnasta. Alueellisesta järjestämisestä taas vastaavat valtion oikeusaputoimistot. Henkilöstöä on oltava myös jatkossa riittävästi, jotta edunvalvontapalveluista ja oikeusaputehtävistä voidaan huolehtia myös väestön ikääntyessä. Edunvalvontapalveluiden asianmukaisen tason turvaamiseksi oikeusministeriön talousarviokehykseen on tehtävä kustannuksista aiheutuva vastaava lisäys, ja jo tämän vuoden 2008 täydentävässä talousarviossa on huomioitava tämänvuotiset siirtymävaiheen kustannukset.

Olin mukana hallituksen lakiesitystä koskevassa vastalauseessa koskien kahta asiaa. Ensinnäkin uusiin vastaaviin tehtäviin voidaan työntekijöiden suostumuksella nimittää ne, jotka toimivat kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa sellaisessa edunvalvontapalvelujen tuottamistehtävässä, joka on perustettu ennen tämän vuoden aprillipäivää. Esitys on kuitenkin kohtuuton, sillä lakiesitys annettiin vasta huhtikuun 25. päivä. Tämän vuoksi olisi ollut perusteltua, että uusiin vastaaviin tehtäviin voidaan henkilöiden suostumuksella nimittää sellaiset, jotka toimivat kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa sellaisissa edunvalvontapalveluiden tuottamistehtävissä, jotka oli jo perustettu tänä vuonna ennen huhtikuun 25. päivää.

Toiseksi käsiteltävänä oleva esitys poikkeaa liikkeen luovutusperiaatteesta. Kuitenkin puitelain 13 §:n toisessa momentissa on jo säädetty, että laissa tarkoitetut uudelleenjärjestelyt, jotka johtavat henkilöstön työnantajan vaihtumiseen, katsotaan liikkeen luovutukseksi. Sitä säädettäessä tarkoituksena kai oli, ettei siirtojen yhteydessä tarvitsisi enää erikseen selvittää liikkeen luovutusten edellytysten täyttymistä. Lisäksi hallitus on 23.3.2006 hyväksynyt periaatepäätöksen, jonka mukaan henkilöstön työpaikat turvataan niin valtion toimintojen alueellistamisen, yhtiöittämisen, liikelaitostamisen tai muiden vastaavien järjestelyiden yhteydessä. Käsiteltävänä olevassa esityksessä näitä seikkoja ei ole kaikilta osin huomioitu, vaan nyt on ehdotettu säädettäväksi siirtyvän henkilöstön oikeuksista erikseen siten, että oikeudet mahdollisimman pitkälti vastaavat siirtyvän henkilöstön oikeuksia liikkeen luovutustapauksissa. Hallitus siis esittää kyllä liikkeen luovutusperiaatteen hengessä toimimista, muttei sitoudu siihen kaikilta osin.

Tuskin kuntatyönantaja ja kuntatyöntekijät olisivat suostuneet Paras-ajan hengessä tällaisiin tehtäväsiirtoihin valtiolle, jos olisi tiedetty, että puitelakia ei aiotakaan enää noudattaa oikeistohallituksen kaudella. Edunvalvontapalveluiden lisäksi valtiolle siirtyvät elatustuen ja kulutusneuvonnan järjestäminen. Puitelain henki näkyy näissäkin ratkaisuissa, mutta todellisuus oli elatustukipalveluiden siirrossa KELA:lle yhtä karua kuin edunvalvontapalveluissa ja myöhemmin päätettävissä kulutusneuvonnan palveluissa saattaa käydä yhtä hullusti.

VIIKKO 25

Juhannusviikolla on ollut tilaisuus katsoa taaksepäin kevättä. Moni asia on jäänyt mediamylläkän alle, mutta itse nostan kevään tilinpäätöksenä ainakin seuraavat viime viikkojen puhutuimmat asiat vielä esiin:

Lisäbudjetti
Mikä pettymys! Hallitus ei ole kiinnostunut mm. tie- ja raideliikenteen kohennuksista, toimeentulotuen ja työmarkkinatuen tason nostoista eikä yliopistojen perusrahoituksesta. Talousarvion vastalauseemme sisälsi kohtia, jotka ovat turvallisuuden ja hyvinvoinnin suhteen tärkeitä. Niiden sijaan hallitus lisää eriarvoisuutta ja epävakautta korottamalla sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuja, kiihdyttämällä inflaatiota ja supistamalla mm. työllisyyden hoidon ja poliisitoimen henkilöstöä.

Perintöverouudistus
Uudistus makaa pitkän taistelun tuloksena pöydällä -- ja onneksi. Ennen Suomi tunnettiin tehokkaan ja oikeudenmukaisen verojärjestelmän maana, mutta jatkossa meidät tunnetaan uutena sääty-yhteiskuntana. Perustuslain yhdenvertaisuuspykälän ja oikeudenmukaisen verojärjestelmän kannalta on röyhkeää, että hallitus haluaa poistaa rikkaimmilta yritysperintöjen ja maatilojen perintöjen verotuksen sukupolvenvaihdoksissa 80-prosenttisesti. Hyvätuloisemmille synnytetään verovapaa rälssi. Asia siirtyi kuitenkin onneksi vahvan asiantuntijakritiikin seurauksena syksyyn.

Yleinen taloustilanne
Ei näytä hyvältä, mutta hallitus ei lotkauta korviaankaan. Ennuste tämän vuoden talouskasvuksi on vain 2,8 % ja ensi vuodeksi 2,2 %. Kulutus on vaatimatonta; inflaatio on euroalueella noin 4 % ja meillä jo yli sen. Raaka-aineiden ja erityisesti elintarvikkeiden hinnat ovat viime vuosina nousseet ja 80 % suomalaisten lainataakasta on viidesosan harteilla. Kansalaisten luottamus talouteen on alhainen, Suomessa hieman EU-maita alhaisempi. Elämme epäluottamustilanteelle tyypillistä säästötalkoiden aikaa. Mutta mitä hallitus tekee? Kiihdyttää vain toimillaan inflaatiota ja hyssyttelee.

Lissabonin sopimus
Jatketaan kuin juna eteenpäin? Irlantilaisten EI asettaa sopimuksen hyväksyneet ja parhaillaan ratifiointiprosessissa olevat maat vähintäänkin mielenkiintoiseen asetelmaan. Ainoan kansanäänestysmaan tulos osoittaa sen, että EU ei ole saavuttanut kunnon uskottavuutta kansan silmissä. Tässä tilanteessa johtopäätöksiä ei voi vielä kuitenkaan jatkosta vetää, vaan nyt on odotettava, mitä loput EU-maat vastaavat.

Sakon muunto vankeudeksi poistuu
Pieni yksityiskohta lainsäätämisen mutkista. Hallitus esitti vuoden alussa lakiesityksenään, että poliisin antamia sakkoja ja hallinnollisia uhkasakkoja ei voida enää muuntaa vankeudeksi, jos rikoksentekijä ei maksa edes perinnän kautta sakkorangaistustaan. Jatkossa muuntokelpoisia sakkoja ovat vain tuomioistuinten tuomitsemat sakot sekä oikeudenkäynnin sujuvuutta ja ulosottoa vauhdittavat uhkasakot. Muuntokieltoa on viime vuosina lisätty, mutta samalla eduskunta on edellyttänyt lausumilla (viimeisen kerran reilu vuosi sitten) sakon muuntorangaistukselle korvaavan järjestelmän luomisesta. Mitään ei ole tapahtunut. Oikeusministeri Brax toi lakivaliokunnalle ja eduskunnalle esityksen, jossa sakon muuntorangaistuksesta luovutaan huolimatta siitä, ettei korvaavaa seuraamusjärjestelmää ole. Näin ollen jatkossa ei käy mitenkään, vaikka rikokseen syyllistynyt henkilö ei maksa sakkojaan edes perinnän kautta. Me sosialidemokraatit esitimme, että muuntorangaistuksesta ei olisi luovuttu ennen muun korvaavan rangaistuksen esim. yhdyskuntapalvelun tai muun vastaavan luomista, jotta sakkojen maksamatta jättämisestä seuraisi jatkossakin edes jokin rangaistus. Olemme seuranneet lähes 30 asiantuntijakuulemista, joista noin 80% pyydettiin, ettei näin huonoa lakia säädettäisi. Oikeistohallituksen rivit olivat viime päiviin ihan sekaisin. Koko valiokunnasta vain kaksi, yksi vihreä ja yksi vasemmistoliittolainen kannattivat todellisuudessa moista esitystä. Vihreät asettuivat kuitenkin oikeusministeri Braxin taakse ja vaativat hallituspuolueita hyväksymään esityksen hallituksesta lähtemisen uhalla. Hallituskuri piti ja vihreiden epädemokraattisen toiminnan johdosta laki humahti soraäänistä huolimatta läpi. Olen tyytyväinen, että me sosialidemokraatit olimme vastaan ja äänestimme tänään istunnossa EI!

Vaalirahoitussotku
Olemme tilanteessa, jossa poliittisen uskottavuuden ovat vieneet yksittäiset kansanedustajat, jotka ovat syyllistyneet rahadopingiin ja sen salailuun - suoranaisia valheellisuuksiakin on julkisuuden kautta tullut esiin. Poliittista kriisiä ovat vielä syventäneet epäilyt vaalirahoituksen kytköksistä kaavoitukseen ja ajankohtaisiin päätöksiin hallituksessa. Vaalirahoituslain parantaminen ei yksistään enää riitä, poliittisen uskottavuuden kannalta tarvitaan vastuunkantajia.

Vaalirahoitussotku koskee vain kolmea vasemmiston kansanedustajaa, sen sijaan hallituspuolueiden kansanedustajia on "pimeiden" vaalitukien saajina mukana muutamia kymmeniä. Siksi välikysymykselläkään ei enää saavuteta totuutta, vaan tarvitaan puolueettomia ja nopeita poliisitoimia vaalirahoitusmädän puhkaisemiseksi. Erityisesti KMS-kytkökset osoittavat, miten suunniteltua ja hyväksyttyä kansanedustajien ostaminen on ollut porvarileirissä ja miten itsehankittua on ollut kokoomuslaisten ja keskustalaisten tahallisen rahadopingin tuloksista syntynyt turbulenssi.

Valitettavasti oikeistopuolueiden törkeän toiminnan maksavat viime kädessä kaikki kansanedustajat, puolueet ja viime kädessä koko poliittinen järjestelmä. Jos poliittinen uskottavuus horjuu, kansa ei välttämättä lähde tulevaisuudessa uurnille. Kansa tietää, että "kaikki kansanedustajat ovat samanlaisia". Minusta ainakin tuntuu pahalta olla sijaiskärsijänä ja "rötösherrana", sillä olen tehnyt pitkiä päiviä toisten hyväksi. Rehellisyydellä ja aitoudella ei tunnu oikein olevan eettistä painoarvoa, sillä yksittäiset kansanedustajat ovat osoittaneet, että joillekin niistä on tullut pelkkää kauppatavaraa ja kovaa valuuttaa.